Syksyn merkit ovat selvästi näkyvissä ja puutarhakausi lähestyy loppuaan. Ensi talven aikana aion keskittyä muihin kuin puutarhaan liittyviin harrastuksiin, jonka vuoksi blogini jää tauolle. Facebookin 1003 puutarhaa-sivua päivitän satunnaisesti. Mukavaa syksyn jatkoa!
Islannin sisämaan ylänköalueeseen tutustuminen omin päin on turisteille hankalaa. Lähes kaikki sisämaan tiet ovat päällystämättömiä F-alkuisia teitä, joissa ei ole siltoja, vaan joet ylitetään ajamalla. Autovuokraamojen henkilöautoilla ei saa ajaa lainkaan ko. teillä. Vuokramaastureilla saa ajaa F-teillä, mutta niillä ei saa yleensä ylittää jokia, joten maasturin vuokraamisen hyöty on rajallinen. Monet matkanjärjestäjät tarjoavat erilaisia sisämaan bussiretkiä eri puolelta Islantia. Koska 12-15 tunnin pituiset bussiretket eivät tarkemmin ajatellen tuntuneet kovin hyvältä idealta, niin innostuimme Mýflugin elämyslennosta. Parin tunnin pituisella elämyslennolla ehtii nähdä yhtä paljon kuin useamman päivän bussimatkalla. Mýflugin elämyslennon etuna oli säävaraus: huonolla säällä lento olisi peruttu, mutta bussiretkiä ei. Valitsimme elämyslennoksi kahden tunnin ”superlennon”, jonka aikana näimme seuraavat nähtävyydet: Mývatn-järvi, Askja-tulivuori, Dyngjujökull-jäätikkö, Kverkfjöll-vuoristo, Herðubreið-vuori, Dettifoss-vesiputous, Jökulsárgljúfur-kanjoni, Ásbyrgi-kanjoni ja Krafla-tulivuori. Elämyslento lähti Mývatn-järven lähellä sijaitsevalta pienlentokentältä. Lentokoneessa oli paikat viidelle matkustajalle, mutta meidän lisäksi mukana oli vain yksi turisti. Sää oli lähes paras mahdollinen nähtävyyksien ihailuun pienlentokoneesta: lähes tuuletonta ja jonkin verran poutapilviä. Pienkone lensi noin 500 metrin korkeudessa, joten nähtävyydet näki hyvin koneesta. Mývatn-järven ylityksen jälkeen lensimme etelään, Islannin laajimman yhtenäisen laavakentän (Ódáðahraun) yli. Herðubreið-vuori on 1060 metriä korkeampi kuin sitä ympäröivä laavaylänkö, joten vuori näkyi lentomatkallamme monta kertaa. Askja-tulivuorta pidetään yhtenä …
Kiersimme Islannin ykköstietä pitkin myötäpäivään, koska tärkeimmät nähtävyydet painoittuvat tällöin matkan loppupuoliskolle. Ensimmäisinä päivinä nähtävyydeksi ja ihmettelyn aiheeksi riitti Islannin tavallinen luonto ja maisemat. Ajoimme ensimmäisenä päivänä lähes 400 km Keflavikin lentokentältä Pohjois-Islantiin, Blönduókseen, koska reitti oli osittain tuttu jo edelliseltä matkalta. Ajoimme Hvalfjörður-vuonon rantaa (ylin kuva) muutamia kymmeniä kilometrejä sen sijaan, että olisimme ajaneet ykköstietä Hvalfjörður-vuonon alittavan 7 km pitkän tunnelin läpi. Matkan loppupuolella huomasimme, että itävuonot ovat huomattavasti jylhemmät, joten alkumatkasta olisi kannattanut ajaa suorinta reittiä ykköstietä pohjoiseen. Ykköstieltä kannattaa poiketa katsomaan Hraunfossar-putouksia. Putoukset ovat erikoisia verrattuna muihin Islannin putouksiin, koska kymmenet pienet vesiputoukset näyttävät tulevan maan sisästä laavamuodostelmien alta. Hraunfossar-putoukset ovat Hvitá-joessa noin kilometrin matkalla. Turisteille on tehty muutama näköalapaikka lyhyen kävelymatkan päähän maantieltä. Kävimme katsomassa Islannin suurinta kuumaa lähdettä Hraunfossar-putouksilta palatessa. Deildartunguhver-lähteeseen tulee maan uumenista kiehuvan kuumaa vettä 200 litraa sekunnissa! Lähteen kuumaa vettä johdetaan vesijohtoja pitkin noin 70 km päässä sijaitseviin Borganesin ja Akranesin kaupunkeihin. Kuumassa lähteessä ei ole kovin paljon nähtävää, koska lähes koko lähde on höyrypilvien peitossa. Kun tuuli siirtää höyrypilvet hetkeksi, niin parhaimmillaan voi nähdä kiehuvan vesimassan purskahtavan kuumasta lähteestä kuin mini-geysir. Ajoimme puuttomilla ylänköalueilla kymmeniä kilometrejä. Maaruska oli paikoin kauniin väristä. Yövyimme …
Tonttimme haastavin perennapenkki sijaitsee holvisaunan katolla. Katolla on hiekansekaista multaa vain parikymmentä senttiä. Multa jäätyy kauttaaltaan talvisin, joten vain harvat perennat menestyvät sellaisissa olosuhteissa. Rakensimme holvisaunan pari vuotta myöhemmin kuin talon ja autotallin. Teimme holvisaunan katolle perennapenkin kesällä 2006. Harrastin siihen aikaan innokkaasti pajunpunontaa. Punoin savupiippujen ympärille pajusta kehikot koristeeksi ja kärhötueksi. Laitoimme reunakivet holvisaunan katon ympärille loppukesästä 2006. Istutin kärhöjä kolmen savupiipun viereen peittämään savupiippuja. Kärhöt eivät menesty kovin hyvin ko. paikoilla, mutta antavat mukavasti vihreyttä savupiipuille. Aluksi en ymmärtänyt, miten haastava kasvupaikka holvisaunan katto on, joten olen joutunut oppimaan kantapään kautta, mitkä kasvit menestyvät siellä. Kokeilin kivikkokasvien lisäksi myös maanpeitekasveja, mutta suurin osa maanpeitekasveista kuoli ensimmäisenä talvena. Erinomaisesti ovat menestyneet sammalleimu, patjarikko, Euroopan alppitähti, tunturipoimulehti ja kangasajuruoho. Maksaruohot, hopeahärkki, tunturirikko ja osa neilikoista menestyvät hyvin. Kaikki levisiat, talvisaipot, rauniokilkat, kaukasianpitkäpalot ja tarharistikit puolestaan kuolivat ensimmäisenä talvena. Kangasajuruoho menestyi niin hyvin, että siitä tuli rikkaruohoon verrattava ongelma. Kangasajuruoho levisi siemenistä niin hyvin, että vuosittain tuli lisää kymmeniä, ellei jopa satoja kangasajuruohon siementaimia. Yritin monta vuotta kitkeä kangasajuruohon siementaimet, mutta pikkuisia taimia tuli vuosi vuodelta lisää ja osa ehti kasvaa isommaksi toisten perennojen alla piilossa. Viime kesänä lopetin kangasajuruohojen kitkemisen, koska päätin uudistaa holvisaunan katon perennapenkin kokonaan. En …
Teimme reilu vuosi sitten Islannin matkan ajatuksena käydä Islannissa kerran elämässä. Islannin luonto teki niin suuren vaikutuksen, että lähdimme syyskuun alussa Islantiin uudelleen. Vuokrasimme auton ja teimme kiertomatkan saaren päätietä pitkin. Kymmenessä päivässä auton mittariin kertyi 2100 kilometriä. Islannin ainutlaatuinen luonto lumosi tällä matkalla vieläkin enemmän kuin viime vuonna talvisessa säässä. Alla on valokuvia mieleenpainuvimmista nähtävyyksistä. Matkan suurin elämys oli kahden tunnin pituinen lento pienkoneella Pohjois-Islannin tärkeimpien nähtävyyksien yläpuolella kauniissa säässä. Näimme lennon aikana mm. Mývatn-järven, Askja-tulivuoren, Vatnajökull-jäätikön pohjoisen osan, Herðubreið-vuoren, Dettifoss-putouksen, Jökulsá-kanjonin ja hevosenkengän muotoisen Ásbyrgi-kanjonin Pohjois-Islannin suurin järvi, Myvatn, oli toinen suosikkikohteeni. Kauniin järven lisäksi lähiympäristössä on paljon erikoisia luonnon nähtävyyksiä kuten tulivuoria, geotermisiä alueita, erikoisia laavakenttiä ja kuumia lähteitä. Kolmas suosikkini oli Jökulsárlón-jäätikköjärvi, jossa kävin kaksi kertaa: valokuvaamassa auringonlaskua ja seuraavana päivänä veneristeilyllä. Vierailin matkan aikana Islannin molemmissa kasvitieteellisessä puutarhoissa Reykjavikissa ja Akureyrissä sekä Hljomskalagarður-puistossa Reykjavikissa. Kirjoitan puutarhoista ja puistosta omat postaukset myöhemmin.
Tähän postaukseen on kerätty ”1003 puutarhaa” Facebook-sivulla elokuun aikana julkaistut kuvat puutarhastani. Elokuun suurin ilonaihe oli valkoisen luonnon lumpeen kukkiminen vaaleanpunaisin kukin. Lumpeessa oli kolme nuppua, jotka yksitellen avautuivat vaaleanpunaisina kukkina. Odotan jo jännittyneenä, minkä värisin kukin lumme kukkii ensi kesänä. Herukoiden, karviaisten ja Ria-mansikan runsas sato on ilahduttanut elokuussa. Olen käynyt poimimassa tuoreet marjat pensaista joka päivä.
Viime vuonna neljä vuotta vanha tyrnipensas teki ensimmäiset marjat. En tiennyt silloin, että tyrnin marjat ovat lintujen suurta herkkua, joten linnut söivät marjat ennen kuin ehdin poimia ne. Linnut jättivät pensaaseen vain yhden marjan maisteltavaksi. Tänä kesänä olin viisaampi ja suojasin tyrnipensaan kanaverkolla, kun pensaassa alkoi näkyä marjoja. Linnut eivät päässeet syömään marjoja, joten sain poimia itse koko sadon. Tyrnin marjojen poimiminen on aika ikävää puuhaa, koska pensaassa on paljon teräviä piikkejä. Ihmettelin, miten linnut osaavat väistellä piikkejä tyrnimarjavarkaissa ollessaan. Raidallinen mato liikkui pensaassa, kun poimin marjoja. Sain marjoja reilun litran pienestä pensaasta. Olin erittäin tyytyväinen satoon. Nyt pitäisi päättää, miten säilön marjat. Onko sinulla hyviä vinkkejä tyrnien säilömiseen tai käyttämiseen?
Kävin Tallinnan kasvitieteellisessä puutarhassa viime viikolla. Vierailuni aikana kasvihuoneen näyttelysalissa oli mielenkiintoinen kärhö-, viinirypäle- ja perennanäyttely. Näyttelyssä oli esillä Roogoja tilan tuottamia kärhöjä, viiniköynöksiä ja viinirypäleitä sekä Nõrga tilan syysleimuja, punahattuja ym. perennoja. Koko maailmassa on jalostettu arviolta yli 5000 kärhöä. Niistä 150 on Aili ja Uno Kivistikin jalostamia kärhöjä Roogoja tilalla Virossa. Roogojan tila on maailman pohjoisin paikkakunta, jossa kärhöjä jalostetaan, joten ne menestyvät hyvin Suomenkin ilmastossa. Näyttelyssä oli mukana Roogojan tilan nykyinen isäntä Taavi Kivistik. Hän myi kärhöjä ja viiniköynöksiä sekä vastasi vierailjoiden kysymyksiin. Kärhöjen kukat oli laitettu esille vedellä täytetyille kertakäyttölautasille. Myytävänä olevat kärhöt oli asetettu omalle pöydälle, joten vierailijoiden oli helppo tutustua tarjontaan ennen ostopäätöstä. Koska kärhöt oli aseteltu samankokoisille lautasille, niin kukkien kokoa oli helppo vertailla. Kacperin kukka oli yksi suurimmista näyttelyssä olleista kärhön kukista. Roogojan tila oli tehnyt laajan viinirypälenäyttelyn. Näyttelyssä oli esillä muutama viiniköynös sekä monta kymmentä erilaista viinirypäleterttua. Istutin kolme vuotta sitten kaksi viiniköynöstä, joista toinen on Roogojan tilan viiniköynös. En tunne viiniköynöksiä hyvin, joten oli mielenkiintoista tutustua viinirypäleiden laajaan valikoimaan. Nõrga tilan perennanäyttelyssä oli esillä eniten punahattuja sekä syysleimuja. Heillä oli perennoja enemmän myytävänä kuin näyttelyssä. Ihailin näyttelyssä erityisesti punahattuja, koska ne kuolivat …
1003 puutarhaa - 1003 gardens 