All posts tagged: Askartelu

Haasteita hitsauskurssilla

Pioniystäväni lähetti minulle pari viikkoa sitten alla olevan kuvan Leo Mujen tekemästä hevosenkenkäpallosta. Ihailin upeaa palloa, mutta totesin heti etteivät minun hitsaajan taidot riitä pallon tekemiseen. Tulostin kuitenkin hevosenkenkäpallon kuvan mukaan hitsauskurssille. Myös opettajan mielestä pallo oli haasteellinen hitsattava. Pohdimme useamman kurssikaverin kanssa, mitä ”muottia” voisi käyttää pallon tekemiseen: joku ehdotti isoa puolipallon muotoista astiaa, toinen jumppapalloa ja kolmas lumipalloa. Mietin hevosenkenkäpallon tekemistä satunnaisesti viikon ajan. Kun kävelin pienen valurautaradan ohi, niin keksin, että sitähän voisi käyttää muottina. Voisin hitsata kaksi pientä puolikasta palloa ja liittää ne yhteen. Tyhjensin ja pesin valurautapadan kurssia varten. Kurssilla esittelin opettajalle, että olen löytänyt hyvän pallomuotin. Poistin hevosenkengistä enimmät ruosteet pois hiomakoneella, koska hitsaaminen ei  onnistu, jos hevosenkengät ovat ruostuneita hitsauskohdasta. Muistelin hevosenkenkiä puhdistaessani, miten alkeellista menetelmää käytin puhdistamiseen reilu vuosi sitten: liotin hevosenkenkiä ensin vedessä, harjasin juuriharjalla hevosenlannan pois ja hioin karkealla hiekkapaperilla ruosteet pois. Olen oppinut kurssilla ainakin tehokkaammat tavat ruosteen poistoon. Kun yritin asetella hevosenkenkiä padan ulkopuolelle niin totesin, että pata on aivan liian pieni pallon muotiksi. Tuskin edes pienimmät ponin hevosenkengät olisivat olleet riittävän pieniä palloon, jonka halkaisija olisi 35 cm. Varttitunnin äheltämisen jälkeen …

Joulupuu heinäseipäästä

Halusin tänä vuonna joulukuusen sijasta itse tehdyn joulupuun, johon voisin ripustaa tekemäni kranssit koristeiksi. Useamman erilaisen idean jälkeen materiaaliksi valikoitui aito vanha heinäseiväs. Sahasin heinäseipäästä osittain lahonneen alaosan pois ja etsin joulupuun oksiksi materiaalia, joka sopii harmaantuneen heinäseipään väriin. Harmaantuneesta harjan varresta sahasin kaksi paksumpaa oksaa sekä koripajusta kolme ohutta oksaa. Perinteisissä heinäseipäissä on kolme reikää tappeja varten. Mieheni porasi iskuporakoneella kaksi isompaa reikää lisää paksumpia oksia varten. Laitoin joulupuun seisomaan joulukuusen jalkaan. Joulupuun rungon rakentamisen jälkeen huomasin, että yläosaan olisi tarvittu vielä neljäs ohut oksa. Piilotin joulupuun harvan yläosan ripustamalla olkisydämen ko. paikalle. Tuunasin osan syyskranssit ja havukranssit kursseilla tekemistäni kransseista jouluiseen asuun. Ripustin ensimmäisenä jouluvalot, sen jälkeen kranssit ja ystävältä saadut tähdet sekä pari ostettua joulukoristetta. Tähdet olivat niin isoja, etteivät ne sopineet muualle kuin alimmaiselle oksalle. Ensi jouluna pitää muistaa tehdä kranssit ja tähdet joulupuun oksien välisillä mitoilla. Joulupuu ei tuntunut vielä riittävän jouluiselta, joten ripustin kaksi isoa tonttua istumaan joulupuun oksille. Valmiista joulupuusta on kuva ylimmäisenä. Jos suunnittelet samantapaisen joulupuun tekemistä ensi jouluksi, niin oksien materiaali kannattaa ostaa rautakaupasta hyvissä ajoin ja antaa olla sen ulkona sään armoilla ensi jouluuun …

Havukranssit kurssilla

Osallistuin viime viikonloppuna Hiidenopistossa toisen kerran Sari Pankkosen kranssikurssille. Tällä kertaa sidomme kransseja havuista valmistautuen jo jouluun. Kranssiin lisätään myöhemmin vain jouluiset koristeet ja joulukranssi on nopeasti valmis. Meillä olisi ollut mahdollisuus tehdä havupalloja tai askarrella kävyistä minikuusia ja kransseja, mutta kaikki kurssilaiset keskittyivät havukranssien tekemiseen. Keräsimme materiaalit itse puutarhasta tai luonnosta opettajan tekemän tarvikeluettelon mukaan. Ostin lisäksi tuijan oksia puutarhamyymälästä, koska en raskinut leikata oksia omista tuijista. Siuntiossa järjestettäville Hiidenopiston kursseille ilmoittautuu harvemmin maksimimäärää opiskelijoita. Meitä tuli paikalle vain viisi kurssilaista, joten saimme todella yksilöllistä opetusta. Keräsin etukäteen niin reilusti materiaaleja, että olisin voinut tehdä joko 3-4 havukranssiin tai 2 havukranssia ja havupallon. Lisäksi minulla oli käpyjä minikuusta varten sekä erilaisia kranssin koristeita. Teimme kurssin aluksi samanlaiset kranssipohjan sanomalehdestä kuin Hehkuvat syyskranssit kurssilla, paitsi että kranssipohja tehtiin suurempana neljällä sanomalehdellä. Kranssipohjan teko-ohje löytyy edellä mainitusta jutusta. Sari näytti meille, miten havukranssi sidotaan ja sen jälkeen pääsimme tekemään omia kranssejamme. Sari sitoi mallikranssiinsa havujen lisäksi jonkin verran lehdettömiä mustikanvarpuja ja muutaman oksanpalan. Keskeneräisestä kranssistakin näkee hyvin, miten pieni määrä eriväristä koristetta – Sarin kranssin tapauksessa kanervan oksia -antaa kranssille ilmettä. …

Hehkuvat syyskranssit-kurssi

Osallistuin viikonloppuna Hiidenopistossa Sari Pankkosen ”Hehkuvat syyskranssit” kurssille. Sari opetti meille, miten syksyn värikkäistä lehdistä, varvuista, heinistä, kävyistä ja sammaleesta voi tehdä kauniita kransseja sekä vaahteranlehdistä ruusuja. Keräsimme materiaalit itse puutarhasta tai luonnosta ennen kurssia opettajan tekemän tarvikeluettelon mukaan. Meillä oli mahdollisuus miettiä etukäteen kranssi-ideoita katsomalla Sarin internetiin lataamia kranssikuvia. Kurssille saapui vain osa ilmoittautuneista, joten meitä oli mukavan pieni ryhmä ja opettaja ehti neuvoa jokaista yksilöllisesti. Teimme kransseja suuren pöydän ympärillä, joten pystyimme samalla seuraamaan muiden kurssilaisten kranssien tekoa. Sarilla oli mukana kuivakukkia ym. erikoisempia koristemateriaaleja, joita saimme käyttää kranssien koristeluun. Teimme ensiksi ruusun vaahteralehdistä. Tässä Youtube-videossa näytetään, miten  vaahteraruusu tehdään. Käytimme kurssilla ruusun sitomiseen lankaa, emmekä piilottaneet sidontakohtaa, koska se jäi piiloon kranssin sisään. Kiinnitin tekemäni vaahteranlehtiruusut kartion muotoisen pohjan päälle ja piilotin ruusujen kiinnitysnarut tuijan oksilla (ylin kuva). Teimme kranssipohjat sanomalehdestä. Keskikokoisen kranssipohjan tekemiseen tarvitaan kolme tabloid-kokoisen sanomalehden aukeamaa, jotka asetettiin päällekkäin siten, että reunat olivat toisistaan noin 15 cm päässä. Sanomalehdet rutisteltiin koko pituudelta. Kranssin teko aloitettiin suurinpiirtein siitä kohtaa, missä on kolme sanomalehteä päällekkäin. Sidontalankaa kierrettiin tiukasti sanomalehden ympärille noin sentin välein kunnes tultiin kohtaan, jossa päällekkäisten …

Helppo syyskranssi

Ostin viime viikonloppuna kranssipohjan. Halusin heti kokeilla syyskranssin tekemistä omalta pihalta saatavista materiaaleista. Syyskranssin materiaaleiksi valikoituivat tupsulaventelit, joiden kukat olivat menettäneet jo parhaan värinsä, mutta varret olivat vielä kauniin vihreät ja laventelin tuoksu oli voimakas. Halusin tehdä hillityn värisen kranssin, joten valitsin koristeeksi lumimarjan marjoja. Lumimarjoissa on sateisen kesän ansiosta paljon suuria marjoja ja isoja marjaterttuja. Kun olin kerännyt kranssin materiaalit, niin poistin lumimarjatertuista ylimääräiset lehdet, jotta kranssissa on vain laventelin lehtiä. Laitoin ensin kanaverkon pohjalle lumimarjat terttuina. Yksittäiset marjat olivat pienempiä kuin kanaverkon aukot, joten ne eivät pysyneet kanaverkon sisällä. Lumimarjojen päälle laitoin tupsulaventelia niin paksun kerroksen kuin kanaverkkoon mahtui. Laitoin myös muutaman tupsulaventelin kukan koristeeksi. Kranssin yläosaan kiinnitin ohuella rautalangalla kolme lumimarjaterttua. Marjatertut roikkuvat kranssipohjan ulkopuolella. Kranssin tekeminen oli helppoa ja nopeaa. Parasta kranssissa on ihana laventelin tuoksu, jonka huomaa joka kerta kranssin ohi kulkiessa.

Omien kärhö- ja pionitukien arviointia

Tein kevättalvella hevosenkengistä pionitukia metallityökurssilla.  Kun pionit ilmestyivät maan pinnalle keväällä, niin laitoin itse tekemäni pionituet tukemaan nuoria pioneja. Kun puutarhakaverini pyysivät, että tekisin heillekin samanlaisia pionitukia, niin totesin, että loppuosa metallityökurssisista kuluisi tällöin pionitukien tekemiseen. Pyysin tuttua ammattihitsaajaa tekemään pionitukia kavereilleni. Hän myös maalasi pionituet mustiksi (ylin kuva). Kun pionien kukinta-aika meni ohi, niin käytin niitä marjapensaiden tukemiseen vaihtamalla matalat harjaterästangot jaloiksi. Ensimmäiset pionit istutin noin kymmenen vuotta sitten liian lähelle toisistaan. Pionit ovat kasvaneet toisiinsa kiinni, joten tein tähän penkkiin pionituet raudoitusverkosta. Keväällä raudoitusverkkotuet eivät olleet mikään pionipenkin kaunistus, mutta pionit kasvoivat korkeutta nopeasti ja peittivät ruostuneen verkon. Kun alla olevaa kuvaa katsoo tarkkaan, niin raudoitusverkosta tehty pionituki näkyy vain parista paikasta. Jos pionituen olemassa oloa ei tiedä, niin sitä ei huomaa pionipenkkiä katsoessaan. Tänä kesänä pionit kasvoivat 30-50 cm normaalia korkeammiksi runsaiden sateiden vuoksi, joten vanhoja pioneja joutui tukemaan naruilla pionitukien lisäksi. Sateisen kesän vuoksi kehittelin pioneille sateensuojat, joista kirjoitin aikaisemmin oman jutun. Alla olevan minikärhötuen tein ensimmäisenä harjoitustyönä metallityökurssilla. Se löysi paikkansa pohjanjätti mustaherukkapensaan tukena. Viime vuonna ostamani marjapensas kasvoi niin kieroon, että sidoin sen kärhötukeen kasvamaan suorempaan muotoon. Tein …

Sateensuoja pionin kukille

Viime syksyn Japanin matkalla näin kuvia, miten puupionit suojataan liialta auringonpaisteelta erilaisilla aurinkovarjoilla. Alla on kuva Cricket Hill Gardenin nettikaupan pioneille tarkoitetuista aurinkovarjoista. Suomessa ei ole juurikaan tarvetta suojata pioneja liialta auringonpaisteelta, vaan sen sijaan sateelta, joka kaataa ja vahingoittaa jalopionien suuria kukkia. Mietin talven aikana, miten pioneille voisi tehdä japanilaistyylisen sateensuojan. Suunnittelin käyttäväni normaaleja sateenvarjoja, mutta ne tarvitsevat lisätuen, koska normaalin sateenvarjon varsi ei ole riittävän pitkä. Muutama viikko sitten löysin sattumalta metallisia kukanmuotoisia pannunalustoja. Keksin heti pannunalustan nähdessäni, että sitä voisi käyttää pionien sateensuojan tekemiseen. Hitsasin sentin paksuiseen harjateräkseen kiinni pannunalustaan. Pystytin sateenvarjotuen pionipenkkiin. Pannunalustan kukka toimii koristeena silloin, kun ei ole tarvetta käyttää sateenvarjoa. Ruostunut harjateräs maastoutuu hyvin pionien sekaan, metallin värinen kukka näkyy paremmin pionien joukosta. Yläkuvassa sateenvarjo on asetettu paikoilleen tukeen.  Läpinäkyvät sateenvarjot olisivat parhaimpia, koska pionien kukat näkisi sateenvarjon läpi. Sateenvarjotuki näyttää toimivan niin hyvin, että aion käyttää kaikki ostamani pannunalustat pionien sateensuojien tekemiseen.  Lähipäiviksi on ennustettu vaihtelevaa säätä, että pionien sateensuojille tulee heti käyttöä. EDIT 22.7.2015 Pionien sateensuojat toimivat hyvin ja suojasivat pioneja sateelta useampana päivänä. Kun kukat olivat auenneet, niin jouduin sitomaan kukat paksulla narulla sateensuojatukeen, jotta kukat pysyivät sateenvarjojen alla kovalla tuulellakin. Ensi …

Hyvän tuulen pionituet

Monta kuukautta kestänyt pionitukiprojekti on vihdoinkin tuottanut tulosta ja sain valmiiksi tällä viikolla ensimmäiset pionituet. Aikaisemmassa postauksessa kerroin jo hevosenkenkien hankkimisen vaikeudesta sekä miten tein aluksi hevosenkengistä ja heinäseipäistä köynöstuen. Nimesin pionituen hyvän tuulen pionitueksi, koska minua alkaa hymyilyttää, kun katson hitsausjälkeä. Hitsausjälki on röpelöinen ja mutkainen eli selvästi aloittelijan tekemä. Kukaan ei hitsausjäljen nähtyään epäile, että opettaja on auttanut minua kurssilla pionitukien tekemisessä. Metallityökurssilla miehillä näyttää olevan paljon suurempi kynnys näyttää muille olevansa aloittelija. Muutama tänä syksynä kurssin aloittanut mies on pyytänyt opettajaa hitsaamaan heidän puolestaan. Minä olen hitsannut alusta saakka kaiken itse – hitsaamalla ja virheitä tekemällä oppii parhaiten. Jätän tuet ruosteiseksi, koska minulla ei ole maalaamiseen sopivia tiloja. Kun tuet ruostuvat ulkona tasaisen ruskeiksi, niin ne ovat luonnollisen näköisiä pionien joukossa. Olen tehnyt neljänlaisia hevosenkenkäkukkia. Viisi- ja kuusikenkäiset tuet on tarkoitettu pionitueksi. ”Neliapilaa” voi käyttää nuoren pionin tukena tai muurikkapannun alustana. ”Kolmiapila” toimii esim. pannunalustana. Lisätty 11.3.2015 Alla olevassa kuvassa on metallityökurssin hitsauskone sekä yhden pionituen teko työn alla.

Itse tehdyt kärhö- ja pionituet – metallitöiden opettelua

Olen vuosikausia etsinyt kohtuuhintaisia ja riittävän korkeita (yli 2 metriä) kärhötukia puutarhaan Suomesta ja netistä ulkomaisista puutarhakaupoista. Englannista löytyy hienoja yli 2 metrisiä käsityönä tehtyjä kärhötukia yli 300 euron hintaan, mutta hinta on aivan liian korkea, varsinkin kun tarvitsen tukia yli kymmenen kappaletta. Linkki: englantilaiset kärhötuet Parin vuoden kypsyttelyn jälkeen päätin mennä kansalaisopiston metallityökurssille ja opetella itse tekemään kärhötukia ym. puutarhassa tarvittavia metalliesineitä. Arvelin olevani kurssin ainoa nainen, mutta positiivisena yllätyksenä kurssilla on kolme naista minun lisäksi. Kaksi oli harrastanut metallitöitä jo useampia vuosia ja he olivat jo kokeneita alan harrastajia. Aloitin tekemällä pienen kärhötuen. Hitsausjäljestä tuli varsin omaperäistä, mutta kärhötuen huipulle takomaani S-kirjaimeen olen tyytyväinen. Seuraavien kärhötukien mallien ideoinnin aikana olen opetellut lisää hitsaamista tekemällä kolme suurikokoista pionitukea (kuva ylhäällä). Mitoitin pionituet tähän pionipenkkiin siten, että kun laitan ne rinnakkain, niin kaikki pionit kasvavat uusista pionitukien sisällä. Kansalaisopiston joululoma alkoi marraskuun viimeisellä viikolla. Nyt on kuukausi aikaa ideoida, mitä teen kevätlukukaudella.