Month: tammikuu 2016

Türin kukkamarkkinat

Kävin puutarhaystäväni kanssa Türin kukkamarkkinamatkalla kolme vuotta sitten. Kukkamarkkinoista jäivät niin hyvät muistot, että kun Rikkaruohoelämää-blogin Between vinkkasi Taxiladyn järjestämästä  Türin kukkamarkkinoiden päivämatkasta, niin olin heti valmis lähtemään Betweenin kanssa matkalle. Türin kukkamarkkinat järjestetään tänä vuonna 39. kerran Türin kaupungissa Keski-Virossa 20-22.5.2016. Alun perin suuri osa myyjistä oli paikallisia puutarhaharrastajia, jotka myivät markkinoilla kotipihalta kaivettuja jakotaimia tai omien kesäkukkien ja perennojen siemeniä.  Yritysten osuus myyjistä kasvaa vuosi vuodelta. Virolaisten puutarhaliikkeiden lisäksi markkinoilla on myös latvialaisia, liettualaisia ja jonkin verran myös muualta Euroopasta tulleita myyjiä. Kaksi vuotta sitten viimeisenä markkinapäivänä oli aurinkoinen ja lämmin kevätpäivä, joten markkinoilla oli mukava kierrellä ja katsella tarjontaa. Kukkamarkkinoilla oli rento meininki, koska suuri osa myyjistä oli levittänyt taimitarjontansa nurmikolle auton viereen. Kukkamarkkinoilla oli myytävänä runsaasti erilaisia kesäkukkia taimina tai osa myös valmiiksi ruukkuihin istutettuna. Vain harvoilla myyjillä oli näin hieno esite myytävistä taimista. Kaksi vuotta sitten pioniharrastukseni ei ollut vielä lähtenyt lapasesta, joten tämä pionin taimi jäi myyjän pöydälle ja vain muisto pionista lähti mukaani valokuvan muodossa. Viron kuuluisin kärhöjen jalostaja ja kasvattaja, Kivistikin perhe, myi markkinoilla monipuolista valikoimaa kärhöjä, jotka olivat Suomen hintatasoon verrattuna edullisia. En ostanut markkinoilta kärhöjä, mutta olen käynyt …

Haasteita hitsauskurssilla

Pioniystäväni lähetti minulle pari viikkoa sitten alla olevan kuvan Leo Mujen tekemästä hevosenkenkäpallosta. Ihailin upeaa palloa, mutta totesin heti etteivät minun hitsaajan taidot riitä pallon tekemiseen. Tulostin kuitenkin hevosenkenkäpallon kuvan mukaan hitsauskurssille. Myös opettajan mielestä pallo oli haasteellinen hitsattava. Pohdimme useamman kurssikaverin kanssa, mitä ”muottia” voisi käyttää pallon tekemiseen: joku ehdotti isoa puolipallon muotoista astiaa, toinen jumppapalloa ja kolmas lumipalloa. Mietin hevosenkenkäpallon tekemistä satunnaisesti viikon ajan. Kun kävelin pienen valurautaradan ohi, niin keksin, että sitähän voisi käyttää muottina. Voisin hitsata kaksi pientä puolikasta palloa ja liittää ne yhteen. Tyhjensin ja pesin valurautapadan kurssia varten. Kurssilla esittelin opettajalle, että olen löytänyt hyvän pallomuotin. Poistin hevosenkengistä enimmät ruosteet pois hiomakoneella, koska hitsaaminen ei  onnistu, jos hevosenkengät ovat ruostuneita hitsauskohdasta. Muistelin hevosenkenkiä puhdistaessani, miten alkeellista menetelmää käytin puhdistamiseen reilu vuosi sitten: liotin hevosenkenkiä ensin vedessä, harjasin juuriharjalla hevosenlannan pois ja hioin karkealla hiekkapaperilla ruosteet pois. Olen oppinut kurssilla ainakin tehokkaammat tavat ruosteen poistoon. Kun yritin asetella hevosenkenkiä padan ulkopuolelle niin totesin, että pata on aivan liian pieni pallon muotiksi. Tuskin edes pienimmät ponin hevosenkengät olisivat olleet riittävän pieniä palloon, jonka halkaisija olisi 35 cm. Varttitunnin äheltämisen jälkeen …

Matkamessut ulkomaalaisen nuoren silmin

Vietin matkamessuilla toisen päivän kanadalaisen vaihto-oppilaamme kanssa ja perehdyin matkamessujen antiin nuoren kansainvälisen naisen silmin.  Kiersimme tutustumassa Suomen, Euroopan sekä Emman entisten kotimaiden messuosastojen tarjontaan sekä katsomassa muutaman tanssiesityksen. Emma on ehtinyt asua monessa maassa yliopistossa professoreina työskentelevien vanhempiensa ja nuoremman veljensä kanssa. Hän on syntynyt Oxfordissa Englannissa, asunut pikkulapsena Indonesiassa ja muuttanut nykyiseen kotimaahan Kanadaan 3-vuotiaana. Vanhempien sapattivuoden aikana Emman perhe asui Englannissa, Australiassa ja Filippiineillä. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt miten erinomaista palvelua saimme erityisesti Suomen messuosastoilla, kun esittelin Emman kanadalaisena vaihto-oppilaana ja kerroin, että haluaisin messuesittelijöiden kertovan Emmalle heidän kotiseutunsa parhaat matkailuvinkit. Joillakin messuosastoilla oli pieniä lahjoja, jota jaettiin ”VIP-messuvieraille” kuten kaukaisesta maasta tulevalle vaihto-oppilaalle. Emma sai lahjaksi aika monta pinssiä, pienen hiotun ametistin ym. Emma on matkustanut vaihto-oppilasaikana mm. Lapissa (Muonio ja Rovaniemi), Etelä-Suomessa (Helsinki ympäristöineen, Turku, Tampere ja Porvoo), Tukholmassa ja Tallinnassa. Emma haluaisi käydä vielä Naantalissa, Ahvenanmaalla, Oulussa, Rovaniemellä, Kilpisjärvellä, Itä-Suomessa (Joensuu, Mikkeli ja Kuopio), suomalaisissa linnoissa (Savonlinna, Suomenlinna ja Hämeenlinna) sekä nähdä Saimaan norppia ja revontulia. Kävimme katsomassa kolme tanssiesitystä: argentiinalaista tangoa sekä indonesialaisia ja malesialaisia kansantansseja. Emma olisi halunnut nähdä suomalaista tangoa. Pienenä vinkkinä Seinäjoen messuosastolle: Seinäjoen tangomarkkinat voisivat mainostaa tapahtumaansa järjestämällä perisuomalaisen tangoesityksen ulkomaalaisten kävijöiden iloksi …

Mondon kirjoittajakoulun anti puutarhamatkabloggaajalle

Seuraan säännöllisesti Pirkko ja Lasse Schildin kirjoittamaa laadukasta maabongaukseen ja matkailuun liittyvää Meriharakka-matkailublogia. Kun luin viime syksynä Pirkon postauksen Imagen ja Mondon matkakirjoittajakurssista, niin kiinnostuin kurssista niin paljon, että ilmoittauduin Matkamessujen yhteydessä järjestetylle Mondon matkakirjoittajakurssille. Minusta tuli bloggaaja puolittain sattumalta reilu vuosi sitten. Kun matkustimme vajaa kaksi vuotta maailman kauneimpaan Keukenhofin tulppaanipuutarhaan Hollannissa, otin mukaan digijärkkärin, jotta saisin sillä parempia tulppaanikuvia kuin digipokkarilla. Olin kuvannut digijärkkärillä niin vähän, että käytin automaattiasetuksia. Valokuvien laatu ei ollut sitä mitä halusin, joten päätin matkan jälkeen opiskella vähän valokuvausta. Ensimäisellä valokuvauskurssilla opiskelin digijärkkärin tekniikkaa. Toiseksi kurssiksi valikoitui mielenkiintoisen kurssikuvauksen perusteella Hanna Råstin blogivalokuvauskurssi, jossa tehtiin ensiksi oma harjoitusblogi ja myöhemmin kotitehtävinä olleet valokuvat julkaistiin harjoitusblogissa. Koska kurssilla oli erittäin innostunut ja kannustava ilmapiiri, niin päätin kokeilla blogin kirjoittamista kurssin jälkeen. Olen perusluonteeltani matemaattinen ja analyyttinen, jota IT-alan yliopistotason tutkinto ja pitkä IT-alan työkokemus ovat vain korostaneet. En ole aikaisemmin edes pahimmissa painajaisunissani kuvitellut, että kirjoittaisin vapaaehtoisesti ”proosaa” julkisessa blogissa. En ole tuntenut koskaan vetoa kirjoittamiseen, mutta rutikuivaa asiatekstiä olen kirjoittanut sitäkin enemmän, kun toimin noin 15 vuotta rahoitusalalla IT-projektipäällikkönä ja julkishallinnossa rahoitusalan yrityksiä valvovana viranomaisena. Tällöin suuri osa IT-projektien tilaajista ja osa työkavereistani oli lakimiehiä. Koska kirjoitin IT-dokumentitkin lakimiesten …

Parc de Bagatellen ruusutarhat

Parc de Bagatellen puutarhassa sijaitsee Pariisin suurin ruusutarha, jossa kasvaa 1200 eri ruusulajia ja noin 10000 ruusupensasta. Suuri klassinen ruusutarha rakennettiin vuosina 1905-1907. Pienempi maanpeiteruusutarha perustettiin Parc de Bagatellen itäosaan 1983. Kansainvälinen ruusuyhdistys (World Federation of Rose Societies) on palkinnut maailman hienoimmat ruusutarhat vuodesta 1995 lähtien. Parc de Bagatelle sai ko. palkinnon vuonna 2007. Parc de Bagatellessa on järjestetty kansainvälinen ruusukilpailu, joka kesäkuu vuodesta 1907 lähtien. Viime vuoden kilpailussa voiton tai sertifikaatin saaneet ruusut löytyvät täältä. Pelkästään ruusujen ihailuun ja vertailuun olisi voinut käyttää kokonaisen päivän. Kilpailuissa menestyneet ruusut on merkitty puutarhassa kyltein. Olisi ollut mielenkiintoista verrata kilpailuissa menestyneitä ruusuja ”tavallisiin” ruusuihin ja miettiä, mistä syystä ruusut ovat saaneet voittonsa. Koska Parc de Bagatellen puutarhassa on paljon muutakin nähtävää ruusutarhojen lisäksi, niin kiersimme ruusutarhat läpi parissa tunnissa. Maanpeiteruusutarha on paljon pienempi ruusutarha, jossa kasvatetaan pelkästään maanpeiteruusuja. Ruusut on istutettu niin kauas toisistaan, ettei maanpeiteruusujen käytöstä maanpeitekasveina saa kovin hyvää käsitystä. Maanpeiteruusutarha sijaitsee aika kaukana Parc de Bagatellen muista kohteista, joten siellä kannattaa käydä vain, jos puutarhassa voi viettää kokonaisen päivän tai on kiinnostunut näkemään pelkästään Parc de Bagatellen ruusut. Useampia riikinkukkoja kulki puutarhassa vapaana. En ole koskaan kuullut, että …

Wisleyn puutarha

Wisleyn puutarha (RHS Garden Wisley) on suosituin ja tärkein kuninkaallisen puutarhayhdistyksen (RHS = Royal Horticultural Society) omistamista puutarhoista. Muut RHS:n omistamat puutarhat ovat Bridgewater, Harlow Carr, Hyde Hall and Rosemoor. Sir Thomas Hanbury lahjoitti Wisleyn RHS:lle vuonna 1903. Lahjoitus oli RHS:lle lähes lottovoitto, koska se oli etsinyt 30 vuoden ajan uutta ja suurempaa puutarhaa Lontoon ulkopuolelta. Lahjoituksen aikana Wisleyn tilan 24 hehtaarista vain pieni osa oli tehty puutarhaksi, loput oli viljelymaata. Wisleyn puutarhan koko nykyisin on 97 hehtaaria. Wisley on Iso-Britannian toiseksi suosituin maksullinen puutarha Lontoon kuninkaallisen kasvitieteellisen puutarhan (Kew Gardens) jälkeen. Wisleyssä vierailee vuosittain lähes miljoona vierailijaa. Wisleyn puutarha on kooltaan niin suuri, että päivän aikana ei ehdi kiertää koko puutarhaa. Suunnittelin etukäteen reitin, joka kattoi puutarhan mielenkiintoisimmat osat. Wisleyn yksi kuuluisimmista kohteista on kaksi valtavankokoista kukkapenkkiä (Mixed borders), joilla on pituutta 128 metriä ja leveyttä 6 metriä. Kukkapenkkiin on istutettu kukkasipuleita, yksivuotisia kukkia, perennoja, pensaita ja puita. Kasvit on istutettu kukkapenkkeihin värisävyittäin kylmistä pastelleista lämpimiin väreihin. Wisleyn puutarhureiden tavoitteena on antaa vierailijoille ideoita, miten kasveja voidaan yhdistellä toisten kanssa. Kukkapenkeissä on kasvien nimikyltit, jotta ideat on helppo toteuttaa omissa …

Joulupuusta tuli talvipuu

Tein joulupuusta ”talvipuun” talomme ulko-oven viereen korvaamalla jouluiset koristeet muilla koristeilla. Talvipuun huipulle laitoin syyskranssit kurssilla tekemäni vaahteraruusukoristeen, jonka ontto risuista tehty kartio pysyy hyvin heinäseipään päässä.  Vaahteraruusukartio ei sovi oikein hyvin muuhun koristeluun, joten aion tehdä sen tilalle jotain talvisempaa ensi viikonloppuna. Vaalea jäkäläkranssi puolestaan koristaa kauniisti harmaantunutta heinäseivästä. Pieni katajakranssi sai koristeeksi yhden ruusukartiosta irronneen vaahteraruusun. Lisäsin heinäseipään koristeeksi muutaman kauniin karstaohdakkeen kukinnon. Joulupuusta tuli talvipuu muutamalla pienellä muutoksella. Luminen talvi on tullut Etelä-Suomeen. Tänään on satanut lunta 10-20 senttiä. Lumi on jakaantunut hyvin epätasaisesti, koska kova tuuli on kasannut kevyttä pakkaslunta joihinkin paikoihin hyvinkin paksuksi kinoksiksi. Tuulisissa paikoissa lunta voi olla vain muutama sentti. Aura-autot ovat olleet tänään niin kiireisiä, etteivät ne ole ehtineet aurata mökkiimme johtavaa umpitietä. Luminen maisema ilman ensimmäistäkään ihmisen tekemää jälkeä näyttää hyvin rauhalliselta.

Jääkukkia puutarhassani

Sää on vaihdellut vajaan kolmen viikon sisällä äärilaidasta toiseen. Ennen joulua oli harvinaisen lämmintä. Joulun ja uuden vuoden välissä oli muutama pakkasyö. Loppiaisen jälkeen on ollut harvinaisen kylmää Etelä-Suomessakin. Olen kerännyt muutaman valokuvan, jotka kertovat sään vaihteluista kolmen viikon sisällä. Ennen joulua yhtenä illalla satoi vettä kunnes lämpötila meni yöllä pakkasen puolelle. Vesipisarat jäätyivät kiinni kasveihin ja esineisiin. Jäätyneet vesipisarat kimmelsivät seuraavana päivänä auringonpaisteessa kuin pienet timantit. Yllättäen kaikkein kaunein jäätynyt vesipisara ”taideteos” syntyi pensaan suojana olleeseen kanaverkkoon, kun kymmenet vesipisarat kimmelsivät auringonpaisteessa. Jouluaaton aatto sekä aatto olivat harvinaisen lämpimiä, kauniita ja aurinkoisia päiviä. Lämpötila oli reilusti plussan puolella. Jouluaaton aaton pihatyötunnelmista kerroin aikaisemmin joulupostauksessa. Joulun ja uuden vuoden välissä oli muutama kaunis ja aurinkoinen pakkaspäivä. Lunta ei ollut lainkaan, vaan ainoastaan kuuraa maassa. Järveen tuli ohut ja kirkas jääpeite. Kasvit peittyivät yöllä pakkasen tekemiin pieniin jäähileisiin tai kuuraan. Varsinkin marjat näyttivät aamuisin kuin sokerihuurteen peittämiltä. Heti vuoden vaihteen jälkeen satoi noin kymmenen senttiä kevyttä pakkaslunta. Loppiaisen jälkeen Siperiasta saapuivat kunnon pakkaset Etelä-Suomeen saakka. Pari päivää sitten meillä oli talven kylmin päivä,  -29 C. Eilen aloin toivoa kovien pakkasten jatkuvan, koska luin Ylen uutisista, että lehtokotilot ja espanjan siruetanat kokevat massakadon vähälumiseen aikaan ja kovilla …

Wisleyn puutarhan kasvihuone

Wisleyn kasvihuoneissa on yksi maailman laajin harvinaisten, uhanalaisten ja vaikeasti kasvatettavien kasvien kokoelma, joka sisältää 5000 eri kasvilajia. Kasvihuone on jaettu kolmeen ilmastovyöhykkeeseen: trooppinen, kostea+lauhkea sekä kuiva+lauhkea vyöhyke. Kasvihuoneet ovat erittäin suuria. Kasvihuoneiden pinta-ala on noin 10 tenniskentän suuruinen ja kasvihuoneen suurin korkeus 12 metriä. Kasvihuoneiden kasvit oli hoidettu erinomaisen hyvin. Oli ilo ihailla hyvinvoivia kasveja mahdollisimman luonnonmukaisesti rakennetussa ympäristössä. Trooppinen kasvihuone muistutti viidakkoa, jossa kasvaa mm. palmuja, saniaisia ja erilaisia köynöksiä. Kuiva+lauhkean vyöhykkeen kaktusistutukset toivat mieleen autiomaan kaktuksineen. Kasvihuoneissa järjestetään lähes kuukausittain vaihtuva näyttely. Wisleyssa käydessäni oli esillä laaja pelargonianäyttely.