Viimeisimmät artikkelit

Blogi jää tauolle

Syksyn merkit ovat selvästi näkyvissä ja puutarhakausi lähestyy loppuaan.

Ensi talven aikana aion keskittyä muihin kuin puutarhaan liittyviin harrastuksiin, jonka vuoksi blogini jää tauolle.

Facebookin 1003 puutarhaa-sivua päivitän satunnaisesti.

Mukavaa syksyn jatkoa!

Pohjois-Islannin elämyslento

Islannin sisämaan ylänköalueeseen tutustuminen omin päin on turisteille hankalaa. Lähes kaikki sisämaan tiet ovat päällystämättömiä F-alkuisia teitä, joissa ei ole siltoja, vaan joet ylitetään ajamalla. Autovuokraamojen henkilöautoilla ei saa ajaa lainkaan ko. teillä. Vuokramaastureilla saa ajaa F-teillä, mutta niillä ei saa yleensä ylittää jokia, joten maasturin vuokraamisen hyöty on rajallinen.

Monet matkanjärjestäjät tarjoavat erilaisia sisämaan bussiretkiä eri puolelta Islantia. Koska 12-15 tunnin pituiset bussiretket eivät tarkemmin ajatellen tuntuneet kovin hyvältä idealta, niin innostuimme Mýflugin elämyslennosta. Parin tunnin pituisella elämyslennolla ehtii nähdä yhtä paljon kuin useamman päivän bussimatkalla. Mýflugin elämyslennon etuna oli säävaraus: huonolla säällä lento olisi peruttu, mutta bussiretkiä ei.

Valitsimme elämyslennoksi kahden tunnin ”superlennon”, jonka aikana näimme seuraavat nähtävyydet: Mývatn-järvi, Askja-tulivuori, Dyngjujökull-jäätikkö, Kverkfjöll-vuoristo, Herðubreið-vuori, Dettifoss-vesiputous, Jökulsárgljúfur-kanjoni, Ásbyrgi-kanjoni ja Krafla-tulivuori.

Elämyslento lähti Mývatn-järven lähellä sijaitsevalta pienlentokentältä. Lentokoneessa oli paikat viidelle matkustajalle, mutta meidän lisäksi mukana oli vain yksi turisti. Sää oli lähes paras mahdollinen nähtävyyksien ihailuun pienlentokoneesta: lähes tuuletonta ja jonkin verran poutapilviä. Pienkone lensi noin 500 metrin korkeudessa, joten nähtävyydet näki hyvin koneesta.

Mývatn-järvi, oikealla tumma Hverfell-tulivuoren kraateri, taustalla Krafla tulivuori

Mývatn-järven ympäristöä

Mývatn-järven ylityksen jälkeen lensimme etelään, Islannin laajimman yhtenäisen laavakentän (Ódáðahraun) yli.

”Tuore” laavavirta näkyy laavakentällä selvästi tummempana

Herðubreið-vuori on 1060 metriä korkeampi kuin sitä ympäröivä laavaylänkö, joten vuori näkyi lentomatkallamme monta kertaa.

Herðubreið-vuori

Askja-tulivuorta pidetään yhtenä Islannin mystisimmistä paikoista. Askja on 1516 metriä korkea kerrostulivuori, jossa on ollut erittäin tuhoisa tulivuoren purkaus vuonna 1875. Tuhkasade oli niin runsas, että se myrkytti maan ja tappoi karjaa erityisesti itävuonoilla. Viimeksi Askja on purkautunut vuonna 1961.

Askjassa on kolme sisäkkäistä kalderaa, joista suurimman halkaisija on 8 km. Kraaterin sisässä on kaksi järveä: 4,5 km:n läpimittainen Öskjuvatn-järvi, joka on Islannin syvin järvi (217 m) ja pieni Víti-järvi (halkaisija 150 m).

Askjaa ympäröimää laavakenttäaluetta on käytetty Apollo-ohjelman aikana astronauttien harjoittelualueena, koska alue muistuttaa kuun olosuhteita eniten maapallolla.

Víti-järven vesi on samean sinistä, vieressä näkyy hieman Öskjuvatn-järveä

Öskjuvatn-järvi on 50 metriä alempana kuin kraaterin reunat

Viimeisin tulivuoren purkaus Dyngjujökull-jäätikön alueella on ollut kaksi vuotta sitten. Osa laava-alueesta on vielä lämmintä: alueella näkyi sulaa vettä sekä joissakin kohtaa maasta tuli kuumaa höyryä.

Dettifoss on Euroopan voimakkain vesiputous. Vaikka putous on ”vain” 45 m korkea, niin vettä virtaa putouksessa 500 kuutiometriä sekunnissa.

Dettifossin vesihöyrypilven näkee kilometrien päästä, putouksen veden pauhun kuulee satojen metrien päästä ja vesiputouksen voiman tuntee jaloissa maan tärinänä putouksen lähellä.

Lentokoneesta putouksen näki paljon paremmin kuin maanpinnalta. Pari päivää myöhemmin kävimme putouksella kävellen ja näimme vain murto-osan putouksesta kanjonin reunalta.

Dettifossille pääsee autolla sekä itä- että länsipuolta kulkevaa maantietä. Uusi länsipuolen tie (862) on päällystetty ykköstieltä Dettifossin pysäköintialueelle saakka. Valtaosa turisteista tulee Dettifossille tätä tietä. Itäpuolen tie (864) on päällystämätön.

Dettifoss- ja Selfoss-vesiputoukset

Dettifoss yläjuoksulta nähtynä

Valtaosa autoilevista turisteista (pienet kirkkaanväriset ”pisteet” kanjonin reunalla) ihailee Dettifossia länsipuolelta. Höyrypilvessä näkyivät sateenkaaren värit.

Itäistä tietä ajavat turistit näkevät Deittifossin tästä suunnasta

Dettifossin lähellä on Selfoss-vesiputous. Kapea ja soikea putous on laaja, mutta se on vain 11 metriä korkea.

Selfoss-putoukset

Lensimme putouksilta jylhän Jökulsárgljúfur-kanjonin yläpuolella ihailemaan Ásbyrgin kanjonia.

Jökulsárgljúfur-kanjonin reunoilla oli erikoisia kalliomuodostelmia

Ásbyrgi on hevosenkengän muotoinen kanjoni, joka on noin 1,1 km leveä ja 3.5 km pitkä. Kanjoni on keskimäärin 100 metriä syvä.

Kanjoni on syntynyt tiedemiesten mukaan noin 10 000 vuotta sitten, kun tulivuoren purkaus Vatnajökull-jäätikön alapuolella aiheutti valtavan tulvan ja maamassojen siirtymisen jäätikön pohjoispuolelle.

Islantilaisen saagan mukaan kanjoni syntyi viikinkien pääjumalan Óðinnin kahdeksanjalkaisen hevosen jalanjäljestä, kun se ylitti Atlantin valtamerta.

Ásbyrgin hevosenkengän muotoinen kanjoni pilvien varjoissa

Lentomatkan lopuksi kiersimme katsomassa Mývatn-järven ympäristön nähtävyyksiä.

Mývatnin pohjoispuolella sijaitseva Krafla-tulivuori purkautui 1970-1980-luvuilla 15 kertaa. Tulivuoren purkauksissa syntyneet mustat laavavirrat näkyivät edelleen maastossa selvästi. Monet laavavirrat ulottuivat lähelle Mývatn-järven rannalla sijaitsevaa kylää ja lentokenttää, mutta kylä ei vahingoittunut tulivuoren purkauksissa.

Kraflan vuoden 1725 purkauksessa syntyneessä kraaterissa sijaitsee pieni Víti-järvi.

Krafla-tulivuoren rinteille rakennettiin suuri geoterminen voimalaitos 1970-luvulla. Voimalaitoksen rakentamisen aikana tulivuoren maaperään porattujen syvien reikien epäillään aiheuttaneen Kraflan tulivuoren purkaukset 1970-1980-luvuilla.

kraflan_voimalaitos

Hverfell-kraateri on syntynyt noin 2500 vuotta sitten tulivuoren purkauksessa. Kraaterin korkeus on puoli kilometriä ja läpimitta on kilometri. Kraaterin koon oivaltaa, kun vertaa sitä kuvan vasemmassa alareunassa näkyviin vaaleisiin pisteisiin, jotka ovat henkilöautoja.

hverfell

Hverarönd ja Námafjall-vuori vaikuttavat vieraan planeetetan maisemilta. Maan sisältä tulevat vulkaaniset kaasut ovat värjänneet maaperän kirjavaksi, jossa näkyy mm. oranssia, keltaista, mustaa ja ruskeaa väriä.

Hverarönd sijaitsee laaksossa. Oikealla Namafjall-vuori ja taustalla Hverfell-tulivuoren kraateri

Asuimme pari päivää lähes Myvátnin rannalla pienessä kesämökissä, joka näkyy kuvan vasemmassa alareunassa pienimpänä rakennuksena puna- ja vihreäkattoisten rakennusten välissä.

myvatn2

Lentoretki oli Islannin matkan upein kokemus. Lentäjä kiersi tärkeimpien nähtävyyksien yläpuolella useaan kertaan sekä myötä- että vastapäivään, jotta kaikki matkustajat näkivät nähtävyydet hyvin omasta ikkunasta. Lentäjä kertoi lennon aikana paljon näkemistämme paikoista ja Islannin luonnosta.

Valitettavasti valokuvat antavat vain kalpean aavistuksen Pohjois-Islannin luonnon ihmeistä. Lentokoneen ikkunassa oli naarmuja ja auringon valosta tuli ikkunaan usein ikäviä heijastuksia.

Keflavikista Akureyriin

Kiersimme Islannin ykköstietä pitkin myötäpäivään, koska tärkeimmät nähtävyydet painoittuvat tällöin matkan loppupuoliskolle. Ensimmäisinä päivinä nähtävyydeksi ja ihmettelyn aiheeksi riitti Islannin tavallinen luonto ja maisemat.

Ajoimme ensimmäisenä päivänä lähes 400 km Keflavikin lentokentältä Pohjois-Islantiin, Blönduókseen, koska reitti oli osittain tuttu jo edelliseltä matkalta.

Ajoimme Hvalfjörður-vuonon rantaa (ylin kuva) muutamia kymmeniä kilometrejä sen sijaan, että olisimme ajaneet ykköstietä Hvalfjörður-vuonon alittavan 7 km pitkän tunnelin läpi. Matkan loppupuolella huomasimme, että itävuonot ovat huomattavasti jylhemmät, joten alkumatkasta olisi kannattanut ajaa suorinta reittiä ykköstietä pohjoiseen.

Ykköstieltä kannattaa poiketa katsomaan Hraunfossar-putouksia. Putoukset ovat erikoisia verrattuna muihin Islannin putouksiin, koska kymmenet pienet vesiputoukset näyttävät tulevan maan sisästä laavamuodostelmien alta.

Hraunfossar-putoukset ovat Hvitá-joessa noin kilometrin matkalla. Turisteille on tehty muutama näköalapaikka lyhyen kävelymatkan päähän maantieltä.

Hraunfossar-putoukset

Kävimme katsomassa Islannin suurinta kuumaa lähdettä Hraunfossar-putouksilta palatessa.

Deildartunguhver-lähteeseen tulee maan uumenista kiehuvan kuumaa vettä 200 litraa sekunnissa! Lähteen kuumaa vettä johdetaan vesijohtoja pitkin noin 70 km päässä sijaitseviin Borganesin ja Akranesin kaupunkeihin.

Deildartunguhver-kuuman lähteen näkee kaukaa valkoisten höyrypilvien vuoksi

Kuumassa lähteessä ei ole kovin paljon nähtävää, koska lähes koko lähde on höyrypilvien peitossa. Kun tuuli siirtää höyrypilvet hetkeksi, niin parhaimmillaan voi nähdä kiehuvan vesimassan purskahtavan kuumasta lähteestä kuin mini-geysir.

Kiehuvan kuuma vesi ryöpsähtää kuumasta lähteestä

Ajoimme puuttomilla ylänköalueilla kymmeniä kilometrejä. Maaruska oli paikoin kauniin väristä.

maaruska

Yövyimme ensimmäisen yön Blönduós-kylässä (noin 1000 as.) meren rannalla. Islannin mittapuun mukaan se on iso kylä ja samalla alueensa merkittävin kylä.

Islannin asukasmäärä on noin 330 000. Reykjavikissa ja sen ympäristössä asuu noin 2/3 koko maan asukkaista. Suurimmat kaupungit Reykjavikin alueen ulkopuolella ovat Akureyri (18 000 as.) Pohjois-Islannissa, Akranes (7 000 as.) Länsi-Islannissa ja Ísafjörður (3 600 as) länsivuonoilla.

Koska paras turistisesonki (kesä-elokuu) oli ohi, niin turisteille tarjotut palvelut olivat vähentyneet. Esimerkiksi Reykjavikin ulkopuolella sijaitsevat museot olivat suurimmaksi osaksi suljettuja. Islannin ainoa tekstiilimuseo Blönduósessa tuotti pettymyksen, koska sekin oli suljettu elokuun lopussa.

Blönduós sijaitsee meren ja Blanda-joen rannalla

Auringonlasku Blönduósessa

Blönduóksen hiekkarantaa

Toisena matkapäivänä ajoimme Blönduóksesta Akureyriin (150 km).

Islannissa on lampaita noin 2,5 kertaa enemmän kuin ihmisiä (noin 800 000). Lampaita näkyi kaikkialla, missä oli maatiloja.

Lampaiden pitäisi periaatteessa laiduntaa aitausten sisällä, mutta karanneita lampaita näkyi usein teiden varsilla ja niitä joutui välillä väistämään maantiellä.

Kuvan alaosassa kolme lammasta kiipeää näköalapaikalle, josta näkee vuorien välissä virtaavan joen

Harrastin aikaisemmin innokkaasti huovutusta, joten lampaat ovat edelleen lähellä sydäntäni. Seurasin lampaita laitumilla ja valokuvasin niitä paljon.

Näköalapaikan lampaat seurasivat uteliaana kun valokuvasin niitä

Lampaat kerätään syksyisin aitauksiin Lapin poroerotusten tapaan. Eri omistajien lampaat erotellaan toisistaan ja kesällä syntyneisiin karitsoihin merkitään omistajan tunnus.

Aitaus lampaiden erotusta varten

Akureyri (18 000 as.) on Islannin toiseksi suurin kaupunki, Pohjois-Islannin tärkein kaupunki ja Islannin talvimatkailun pääkohde, koska Islannin parhaat laskettelurinteet sijaitsevat Akureyrin lähellä. Autottomille matkailijoille Akureyri on hyvä Pohjois-Islannin tukikohta. Sieltä järjestetään monipuolisia retkiä Pohjois-Islannin tärkeimpiin nähtävyyksiin.

Koska Islannin luonto oli matkamme pääkohde, niin vietimme Akureyrissä aikaa vain puoli päivää. Minä kävin Akureyrin kasvitieteellisessä puutarhassa (tulossa oma postaus myöhemmin) ja mieheni ilmailumuseossa. Illalla kävimme lyhyen kävelykierroksen kaupungilla.

Taustalla Eyjafjörður-vuonon rannalla sijaitseva Akureyri

”Muumitalo” Akureyrin kävelykadun varrella

Akureyrin satamaa

Kahden ensimmäisen matkapäivän reitti

Matka jatkuu seuraavassa postauksessa Pohjois-Islannin suurimmalle järvelle (Myvatn) ja kahden tunnin lentoon pienkoneella Pohjois-Islannin hienoimpien luonnonnähtävyyksien yläpuolella.

Holvisaunan katon perennapenkin kunnostus

Tonttimme haastavin perennapenkki sijaitsee holvisaunan katolla. Katolla on hiekansekaista multaa vain parikymmentä senttiä. Multa jäätyy kauttaaltaan talvisin, joten vain harvat perennat menestyvät sellaisissa olosuhteissa.

Rakensimme holvisaunan pari vuotta myöhemmin kuin talon ja autotallin. Teimme holvisaunan katolle perennapenkin kesällä 2006.

Harrastin siihen aikaan innokkaasti pajunpunontaa. Punoin savupiippujen ympärille pajusta kehikot koristeeksi ja kärhötueksi.

Laitoimme reunakivet holvisaunan katon ympärille loppukesästä 2006.

Istutin kärhöjä kolmen savupiipun viereen peittämään savupiippuja. Kärhöt eivät menesty kovin hyvin ko. paikoilla, mutta antavat mukavasti vihreyttä savupiipuille.

2006_reunakivet

Aluksi en ymmärtänyt, miten haastava kasvupaikka holvisaunan katto on,  joten olen joutunut oppimaan kantapään kautta, mitkä kasvit menestyvät siellä. Kokeilin kivikkokasvien lisäksi myös maanpeitekasveja, mutta suurin osa maanpeitekasveista kuoli ensimmäisenä talvena.

Erinomaisesti ovat menestyneet sammalleimu, patjarikko, Euroopan alppitähti, tunturipoimulehti ja kangasajuruoho. Maksaruohot, hopeahärkki, tunturirikko ja osa neilikoista menestyvät hyvin.

Kaikki levisiat, talvisaipot, rauniokilkat, kaukasianpitkäpalot ja tarharistikit puolestaan kuolivat ensimmäisenä talvena.

Euroopan alppitähti eli edelweiss (2008)

Patjarikko, hopeahärkki ja sammalleimu (2009)

Levisia kasvoi vain yhden kesän (2013)

Kangasajuruoho (2016)

Kangasajuruoho menestyi niin hyvin, että siitä tuli rikkaruohoon verrattava ongelma. Kangasajuruoho levisi siemenistä niin hyvin, että vuosittain tuli lisää kymmeniä, ellei jopa satoja kangasajuruohon siementaimia.

Yritin monta vuotta kitkeä kangasajuruohon siementaimet, mutta pikkuisia taimia tuli vuosi vuodelta lisää ja osa ehti kasvaa isommaksi toisten perennojen alla piilossa.

Kangasajuruoho on kaunis yksinään, mutta kiusallinen muiden perennojen seassa

Viime kesänä lopetin kangasajuruohojen kitkemisen, koska päätin uudistaa holvisaunan katon perennapenkin kokonaan. En ehtinyt tehdä penkin uudistusta viime syksynä, joten kangasajuruoho ehti vallata lähes koko perennapenkin tämän kesän aikana.

Penkin kunnostaminen oli tämän kesän suurin yksittäinen työ puutarhassani. Nostin kaikki perennat ylös lukuunottamatta viime kesänä istutettuja sammalleimuja ja alppineilikoita. Puhdistin perennoiden juurakoista rikkaruohot ja kangasajuruohot, vaihdoin perennapenkin mullan ja istutin perennat takaisin.

Holvisaunan katon perennapenkki ennen muutosta elokuun puolessa välissä

Vielä on yksi työ tekemättä. Villiviini on kiipeilee holvisaunan sivuilla olevissa kivikoissa ja katon etuosassa. Kunhan lehdet ovat tippuneet, niin poistan villiviinin alla kasvavat maksaruohot ja vaihdan mullan hiekaksi, jotta rikkaruohot eivät kasvaisi enää villiviinin seassa.

Villiviinissä on niin hieno syysväri ja se kiipeilee mukavasti etumaisessa savupiipussa, joten se saa jatkaa elämäänsä holvisaunan katolla.

Holvisaunan katon perennapenkki kunnostuksen jälkeen elokuun lopussa

Uusia taimia on aina ilo istuttaa, mutta vanhojen taimien puhdistaminen rikkaruohoista oli ikävää ja hidasta puuhaa. Onneksi säät suosivat puutarhatöitä elokuun loppupuolella ja hyvien säiden ansiosta jaksoin tehdä ikävääkin työtä sinnikkäästi.

Olen erittäin tyytyväinen perennapenkin uudistuksen lopputulokseen. Toivottavasti ensi talvi olisi normaali, luminen talvi, jotta uudelleen istutetut perennat selviytyisivät talvesta. En istuttanut enää yhtään kangasajuruohoa perennapenkkiin, jotta samanlaisen puhdistusoperaation tarvetta ei tulisi toista kertaa.

Islannin luonnon lumoissa

Teimme reilu vuosi sitten Islannin matkan ajatuksena käydä Islannissa kerran elämässä.

Islannin luonto teki niin suuren vaikutuksen, että lähdimme syyskuun alussa Islantiin uudelleen. Vuokrasimme auton ja teimme kiertomatkan saaren päätietä pitkin. Kymmenessä päivässä auton mittariin kertyi 2100 kilometriä.

Islannin ainutlaatuinen luonto lumosi tällä matkalla vieläkin enemmän kuin viime vuonna talvisessa säässä. Alla on valokuvia mieleenpainuvimmista nähtävyyksistä.

Lensimme menomatkalla Euroopan suurimman jäätikön Vatnajökullin yli

Matkan suurin elämys oli kahden tunnin pituinen lento pienkoneella Pohjois-Islannin tärkeimpien nähtävyyksien yläpuolella kauniissa säässä.

Näimme lennon aikana mm. Mývatn-järven, Askja-tulivuoren, Vatnajökull-jäätikön pohjoisen osan, Herðubreið-vuoren, Dettifoss-putouksen, Jökulsá-kanjonin ja hevosenkengän muotoisen Ásbyrgi-kanjonin

Myvatn-järvessä on erikoisia pieniä pseudokraatereita

Deittifoss on Euroopan suurin putous veden määrällä mitattuna.

Dettifoss on Euroopan suurin putous veden määrällä mitattuna.

Pohjois-Islannin suurin järvi, Myvatn, oli toinen suosikkikohteeni. Kauniin järven lisäksi lähiympäristössä on paljon erikoisia luonnon nähtävyyksiä kuten tulivuoria, geotermisiä alueita, erikoisia laavakenttiä ja kuumia lähteitä.

Hveraröndin kiehuvat rikkipitoiset mutalähteet

Krafla-tulivuoren kraaterissa on pieni järvi

Kolmas suosikkini oli Jökulsárlón-jäätikköjärvi, jossa kävin kaksi kertaa: valokuvaamassa auringonlaskua ja seuraavana päivänä veneristeilyllä.

Jökulsárlón-jäätikköjärvi on yksi Islannin valokuvatuimpia nähtävyyksiä

Jökulsárlónin jäävuoret siirtyvät mereen jokea pitkin. Tämä valokuvaaja kuvasi jäävuoria pitkään, vaikka aallot kastelivat hänet useamman kerran.

Islannissa on lampaita monta kertaa enemmän kuin islantilaisia. Nämä lampaat poseeraavat Vatnajökull-jäätikön edessä.

Vik-kylän vieressä on mustan laavahiekan ranta ja useampia erikoisia kalliomuodostelmia. Kuvassa on Reynisdrangur-kalliot

Kävimme katsomassa Skógarfoss-putousta pilvisenä ja osin sateisena päivänä. Kerroin miehelleni, että aurinkoisena päivänä putouksen vesiusvassa voi nähdä sateenkaaren. Hetken kuluttua aurinko pilkisti pilvien takaa vajaan minuutin ajan ja saimme nähdä Skógarfossin sateenkaaren!

Strokkur-geysirin komea vesipurkaus

Sammaloituneet laavakentät olivat kuin satumaisemaa

Näimme matkan aikana useita hienoja ja voimakkaan värisiä sateenkaaria

Islanti on lintuparatiisi. Meressä oli yli sadan joutsenen parvi uimassa. Kuvassa näkyy vain osa joutsenista.

Hevoset ovat lampaiden jälkeen toiseksi yleisimpiä eläimiä.

Vierailin matkan aikana Islannin molemmissa kasvitieteellisessä puutarhoissa Reykjavikissa ja Akureyrissä sekä Hljomskalagarður-puistossa Reykjavikissa. Kirjoitan puutarhoista ja puistosta omat postaukset myöhemmin.

 

Elokuun puutarhakuvat

Tähän postaukseen on kerätty  ”1003 puutarhaa” Facebook-sivulla elokuun aikana julkaistut kuvat puutarhastani.

Elokuun suurin ilonaihe oli valkoisen luonnon lumpeen kukkiminen vaaleanpunaisin kukin. Lumpeessa oli kolme nuppua, jotka yksitellen avautuivat vaaleanpunaisina kukkina. Odotan jo jännittyneenä, minkä värisin kukin lumme kukkii ensi kesänä.

Herukoiden, karviaisten ja Ria-mansikan runsas sato on ilahduttanut elokuussa. Olen käynyt poimimassa tuoreet marjat pensaista joka päivä.

1.8.2016 Purpurea Plena Elegans kärhö kiipeää omenapuuhun

2.8.2016 Löysin viime vuonna loppukesällä Pioni ja Piironki liikkeestä ränsistyneen You&Me® Romance hortensian, jossa oli jäljellä enää pari pientä kukkaa. Kukat olivat niin hurmaavia, että ostin hortensian, vaikka ei ollut mitään varmuutta sen menestymisestä. Hortensia talvehti holvisaunassamme, koska ulkona sen kuolema olisi ollut lähes varma. Se oli keväällä edelleen heikkokuntoisen näköinen ja alkoi kasvamaan erittäin hitaasti. Ensimmäiset ihastuttavat kukat avautuivat tällä viikolla. Tällaiset onnistumiset ovat puutarhahoidon parhautta.

3.8.2016 Catherine Woodbury päivänlilja sadekuuron jälkeen

4.8.2016 Siskoltani saadut liljat tuovat uutta väriä puutarhaani

9.8.2016 Vanhaan valkoiseen syysleimuun on tullut tänä kesänä värimuunnos: joissakin kukissa näkyy vaaleanpunaista väriä

10.8.2016 Viime kesänä sain elämäni ensimmäisen tyrnisadon, mutta linnut ehtivät syödä marjat yhtä lukuunottamatta. Tänä kesänä suojasin tyrnipensaan kanaverkolla, jotta saan itse marjasadon.

12.8.2016 Tänä kesänä auringonkukat ovat kasvaneet hyvin ja ne kukkivat kohta runsaasti.

13.8.2016 Ostin viime syksynä kerrottujen liljojen sipuleita, mutta vain tämä lilja selvisi kylmästä talvesta.

15.8.2016 Perhosia on näkynyt tänä kesänä vähän puutarhassani. Tänään neitoperhonen viihtyi suklaaminttuyrtin kukissa.

16.8.2016 Vaaleanpunaiset liljat ovat suosikkejani

22.8.2016 Nyt on miekkaliljojen kukinta-aika

23.8.2016 Minister-kärhö on ollut puutarhani suosikkikärhö monta vuotta. Luulin sen kuolleen viime talvena ja ostin uuden Ministerin Türin kukkamarkkinoilta. Vanhan Ministerin kaikki maanpäälliset varret kuolivat, mutta se alkoi kasvamaan juuresta lähes pari kuukautta normaalia myöhemmin ja nyt se kukkii kauniisti. Ministerin talvesta toipuminen on kesän kohokohtia puutarhassani.

28.8.2016 Daaliat ovat tänä kesänä aloittaneet kukintansa myöhään, tämä daalia vasta eilen.

30.8.2016 Ria-mansikka tekisi kaikkien aikojen runsaimman toisen mansikkasadon, mutta mansikat kypsyvät niin hitaasti loppukesällä, että useat ehtivät homehtua ennen kypsymistä.

Ensimmäinen tyrnisato

Viime vuonna neljä vuotta vanha tyrnipensas teki ensimmäiset marjat. En tiennyt silloin, että tyrnin marjat ovat lintujen suurta herkkua, joten linnut söivät marjat ennen kuin ehdin poimia ne. Linnut jättivät pensaaseen vain yhden marjan maisteltavaksi.

Tänä kesänä olin viisaampi ja suojasin tyrnipensaan kanaverkolla, kun pensaassa alkoi näkyä marjoja. Linnut eivät päässeet syömään marjoja, joten sain poimia itse koko sadon.

tyrnipensas

Tyrnin marjojen poimiminen on aika ikävää puuhaa, koska pensaassa on paljon teräviä piikkejä. Ihmettelin, miten linnut osaavat väistellä piikkejä tyrnimarjavarkaissa ollessaan.

lahikuva

Raidallinen mato liikkui pensaassa, kun poimin marjoja.

mato

Sain marjoja reilun litran pienestä pensaasta. Olin erittäin tyytyväinen satoon. Nyt pitäisi päättää, miten säilön marjat.

Onko sinulla hyviä vinkkejä tyrnien säilömiseen tai käyttämiseen?

marjat

Kärhö-, viinirypäle- ja perennanäyttely Tallinnassa

Kävin Tallinnan kasvitieteellisessä puutarhassa viime viikolla. Vierailuni aikana kasvihuoneen näyttelysalissa oli mielenkiintoinen kärhö-, viinirypäle- ja perennanäyttely.

Näyttelyssä oli esillä Roogoja tilan tuottamia kärhöjä, viiniköynöksiä ja viinirypäleitä sekä Nõrga tilan syysleimuja, punahattuja ym. perennoja.

Koko maailmassa on jalostettu arviolta yli 5000 kärhöä. Niistä 150 on Aili ja Uno Kivistikin jalostamia kärhöjä Roogoja tilalla Virossa.  Roogojan tila on maailman pohjoisin paikkakunta, jossa kärhöjä jalostetaan, joten ne menestyvät hyvin Suomenkin ilmastossa.

Näyttelyssä oli mukana Roogojan tilan nykyinen isäntä Taavi Kivistik. Hän myi kärhöjä ja viiniköynöksiä sekä vastasi vierailjoiden kysymyksiin.

Kärhöjen kukat oli laitettu esille vedellä täytetyille kertakäyttölautasille.

Roogojan tila on nimennyt monia kärhöjä ihmisten nimien mukaan. Tämä on Kirsi-kärhö.

Myytävänä olevat kärhöt oli asetettu omalle pöydälle, joten vierailijoiden oli helppo tutustua tarjontaan ennen ostopäätöstä.

Yksi kärhöjen näyttelypöydistä

Koska kärhöt oli aseteltu samankokoisille lautasille, niin kukkien kokoa oli helppo vertailla. Kacperin kukka oli yksi suurimmista näyttelyssä olleista kärhön kukista.

Kacper-kärhön jättikokoinen kukka

Roogojan tila oli tehnyt laajan viinirypälenäyttelyn. Näyttelyssä oli esillä muutama viiniköynös sekä monta kymmentä erilaista viinirypäleterttua.

Istutin kolme vuotta sitten kaksi viiniköynöstä, joista toinen on Roogojan tilan viiniköynös. En tunne viiniköynöksiä hyvin, joten oli mielenkiintoista tutustua viinirypäleiden laajaan valikoimaan.

Roogojan tilan kasvattamia viiniköynöksiä ja viinirypäleitä

Nõrga tilan perennanäyttelyssä oli esillä eniten punahattuja sekä syysleimuja. Heillä oli perennoja enemmän myytävänä kuin näyttelyssä.

Ihailin näyttelyssä erityisesti punahattuja, koska ne kuolivat viime talvena puutarhastani ja aion ostaa uusia niiden tilalle

Real Glory päivänkakkara

Syysleimu

Raspberry Truffle punahattu

Näyttely oli mielenkiintoinen lisä Tallinnan kasvitieteellisen puutarhan antiin loppukesällä, jolloin ulkopuutarhassa monien perennojen ja kasvien kukinta oli jo vähentynyt.