Muut

Mondon kirjoittajakoulun anti puutarhamatkabloggaajalle

Seuraan säännöllisesti Pirkko ja Lasse Schildin kirjoittamaa laadukasta maabongaukseen ja matkailuun liittyvää Meriharakka-matkailublogia. Kun luin viime syksynä Pirkon postauksen Imagen ja Mondon matkakirjoittajakurssista, niin kiinnostuin kurssista niin paljon, että ilmoittauduin Matkamessujen yhteydessä järjestetylle Mondon matkakirjoittajakurssille.

Minusta tuli bloggaaja puolittain sattumalta reilu vuosi sitten. Kun matkustimme vajaa kaksi vuotta maailman kauneimpaan Keukenhofin tulppaanipuutarhaan Hollannissa, otin mukaan digijärkkärin, jotta saisin sillä parempia tulppaanikuvia kuin digipokkarilla. Olin kuvannut digijärkkärillä niin vähän, että käytin automaattiasetuksia. Valokuvien laatu ei ollut sitä mitä halusin, joten päätin matkan jälkeen opiskella vähän valokuvausta.

Ensimäisellä valokuvauskurssilla opiskelin digijärkkärin tekniikkaa. Toiseksi kurssiksi valikoitui mielenkiintoisen kurssikuvauksen perusteella Hanna Råstin blogivalokuvauskurssi, jossa tehtiin ensiksi oma harjoitusblogi ja myöhemmin kotitehtävinä olleet valokuvat julkaistiin harjoitusblogissa. Koska kurssilla oli erittäin innostunut ja kannustava ilmapiiri, niin päätin kokeilla blogin kirjoittamista kurssin jälkeen.

Olen perusluonteeltani matemaattinen ja analyyttinen, jota IT-alan yliopistotason tutkinto ja pitkä IT-alan työkokemus ovat vain korostaneet. En ole aikaisemmin edes pahimmissa painajaisunissani kuvitellut, että kirjoittaisin vapaaehtoisesti ”proosaa” julkisessa blogissa. En ole tuntenut koskaan vetoa kirjoittamiseen, mutta rutikuivaa asiatekstiä olen kirjoittanut sitäkin enemmän, kun toimin noin 15 vuotta rahoitusalalla IT-projektipäällikkönä ja julkishallinnossa rahoitusalan yrityksiä valvovana viranomaisena. Tällöin suuri osa IT-projektien tilaajista ja osa työkavereistani oli lakimiehiä. Koska kirjoitin IT-dokumentitkin lakimiesten luettavaksi, niin oli pakko opetella kirjoittamaan erittäin tarkkaa, täsmällistä ja ”tylsää” asiatekstiä. Töissä opittu kirjoitustyyli vaikuttaa vahvasti siihen, miten kirjoitan vapaa-ajallani.

Mondon kirjoittajakurssi kesti puoli päivää. Kurssiohjelma oli lähes sama kuin edellisellä kurssilla, joten keskityn tässä postauksessa Inka Khanjin Matkabloggaajan opit esitykseen sekä pohdin, miten Inkan vinkkejä voisi soveltaa puutarhamatkailusta kertovaan blogiini.

Muista kurssin luennoista voit lukea Pirkko Schildin kirjoittamasta matkakirjoittajakurssi-postauksesta Meriharakka-blogissa. Kurssi on järjestetty ilmeisesti useamman kerran lähes samalla tavalla, koska Pirkon postauksessa kerrotut luentojen esimerkit ovat täsmälleen samoja kuin meille kerrottiin eilen.

”Matkabloggaajat opit” Suomen suosituimman matkabloggaajan näkökulmasta

Inka Khanjin Archie gone Lebanon -matkablogi valittiin Suomen parhaaksi matkablogiksi viime vuonna: ”Tämä pian kuusi vuotta täyttävä blogi kertoo raikkaalla ja aurinkoisella otteella kirjoittajansa matkoista ja antaa samalla konkreettista tuntumaa kohteisiin – välittäen tunnelmia tietenkin myös laadukkailla valokuvilla. Ideat, inspiraatio ja lukijoiden innostaminen ovat avainasemassa, kuten aina matkailusta puhuttaessa.

Inka Khanjin Archie gone Lebabon -blogi palkittiin Suomen parhaana matkablogina 2015. (kuva Rantapallon julkaisusta)

Inka Khanji on 28 vuotias Rantapallon toimittaja, joka harrastaa omatoimista budjettimatkailua ja kirjoittaa siitä matkablogissaan. Hän ei ole osallistunut koskaan pakettimatkalle, vaan hän matkustaa omatoimimatkoillaan edullisesti, jotta hän pystyy matkustamaan mahdollisimman paljon.

Inka antoi 10 käytännön vinkkiä matkablogin kirjoittamiseen:

  1. Kirjoita aiheesta, josta olet itse kiinnostunut. Kirjoita siitä, mikä on sinun juttusi tai harrastuksesi.
  2. Älä väheksy tuttujakaan matkakohteita, joista on jo kirjoittettu paljon.
  3. Keksi joku juttu, joka tekee blogista juuri sinun näköisen.
  4. Takaa hyvä blogin sisältö kirjoittamalla silloin, kun sinulla on inspiraatio. Älä stressaa blogin kirjoittamisen vuoksi, koska se on ”vain” harrastus.
  5. Älä nosta postauksen rimaa liian ylös, epätäydellisyys on sallittua.
  6. Suunnittele postaukset päämääränä tasapainoinen kokonaisuus eri postausten kesken (esim. lyhyitä ja pitkiä juttuja vuorotellen vähän erilaisella asiasisällöllä, valokuvapainoitteisia juttuja…).
  7. Tee postauksia myös hetken mielijohteesta. Postauksia ei tarvitse valmistella viikkokausia.
  8. Anna persoonalle ja omalle naamallesi tilaa, jotta lukijat voivat samaistua sinuun.
  9. Älä vähättele kiinnostuksen kohteita, koska löydät blogisi avulla ympärillesi samankaltaisia ihmisiä. Jaa lukijoiden kanssa omat kiinnostuksen kohteesi.
  10. Hyvä matkablogi sisältää muutakin kuin pelkkiä matkajuttuja kuten Inkan blogissa ruokajutut matkoilta ja matkavarusteet.

Inkan mielestä koukuttava matkablogi on aito, rehellinen ja kirjoittajansa näköinen blogi. Kun bloggaaja kertoo blogissaan sekä menestyksen että epäonnistumisten hetket, niin lukijan on helppo samaistua bloggaajaan. Matkabloggaajan tulee laittaa persoonansa peliin, koska Inkan kokemuksen mukaan matkablogeja luetaan etupäässä silloin, kun ollaan itse lähdössä reissuun. Harva lukija seuraa matkablogeja säännöllisesti.

Laadukas blogi koostuu ”oikein” kirjoitetusta tekstistä sekä laadukkaista kuvista. Hyvä suomen kielen taito ei kuitenkaan sulje pois vaihtoehtoa kirjoittaa esim. osittain omalla murteella. Inka saa paljon positiivista palautetta oululaisilta, kun hän kirjoittaa Oulun murteella.

Laadukkaat kuvat vievät lukijan virtuaalimatkalle, mutta ei kannata pelätä epätäydellisten kuvien julkaisemistakaan. Pelkät maisemakuvat ovat puuduttavia, joten blogiin kannattaa laittaa myös kuvia itsestä tai matkakumppanista. Oman kuvan ei tarvitse olla aina naamakuva, vaan kuvassa voi näkyä esim. pelkästään omat jalat.

Blogia kannattaa päivittää säännöllisesti, totuttaa lukijat tiettyyn rytmiin ja pysyä ko. julkaisurytmissä. Jos pitää taukoa blogin kirjoittamisesta, niin siitä kannattaa ilmoittaa lukijoille etukäteen.

Blogin ulkoasuun kannattaa panostaa ja tarvittaessa käyttää ammattiapua ulkoasun hiomiseen. Ulkoasussa on tärkeää, että blogin navigointi ja lukeminen (mm. fontti ja fonttikoko) on helppoa.

Google Analytics:n avulla kannattaa tutkia blogin tilastoja: esim. mitkä postaukset ovat suosituimpia ja mikä postausaika toimii parhaiten.

Matkablogille saa seuraajia olemalla itse aktiivinen matkablogiskenessä (kommentoi, linkkaa ja ystävysty), käyttämällä mielikuvitusta, miten muut henkilöt tai yritykset saisi jakamaan linkkejä omaan blogiin sekä jakamalla blogin käyntikortteja sopivissa paikoissa.

Matkabloggaajan kannattaa olla aktiivinen myös somessa: Facebook on tärkein, sen jälkeen Twitter ja Instagram. Inka on perehtymässä videobloggaamiseen ja hän ennustaa sen olevan tulevaisuuden trendi.

Kuvan lähde: Pixabay

Kuvan lähde: Pixabay

Mondon kirjoittajakoulutuksen anti minulle

Päivän esityksissä toistuivat samat teemat, vaikka Mondon päätoimittaja Kati Kelola ja toimituspäällikkö Pekka Hiltunen kertoivat lehtikirjoittamisesta ja Inka kertoi bloggaamisesta.

Koin koulutuksessa suuren helpotuksen tunteen, koska kaikki esiintyjät korostivat sitä, että matkablogia pitää kirjoittaa aidosti ja ”omannäköisesti”. Voin siis jatkaa entistä asiatekstin tyylistä kirjoittamista ja luottaa siihen, että lukijoiksi valikoituu samanhenkisiä puutarhamatkailu- ja puutarhaharrastajia. Minun ei tarvitse alkaa teeskentelemään, että olisin räväkämpi tai suorastaan tekopirteä, vaan vauhdikkaampaa tyyliä kaipaavat lukijat etsivät puutarha(matka)blogeja, joita kirjoittaa räväkämpi bloggaaja. Jos haluaisin kirjoittaa värikkäämmin, niin voisin joskus kokeilla Inkan tyyliin kirjoittamista välillä synnyinseutuni Oulun seudun murteella.

Olen löytänyt puutarhamatkailusta ja puutarhan hoidosta intohimon kohteen, josta haluan kertoa hengenheimolaisille. Minun pitää kehittää kirjoitustapaani, että saisin välitettyä puutarhamatkoilla ja kotipuutarhassa koetut onnen ja epäonnen hetket lukijoille elävämmin. Siinä onkin haastetta, sillä tähän saakka olen keskittynyt välittämään kokemaani enemmän valokuvien kuin tekstin avulla.

Koulutuksessa korostettiin moneen kertaan, että blogin pitää olla rehellinen: blogissa pitää kertoa sekä onnistumiset että epäonnistumiset.  Toisaalta lehtikirjoittamisen luennoilla korostettiin, että matkajutun pitää olla tiivistelmä, jossa keskitytään matkan huippuhetkiin eikä kerrota esim. matkustamisen rutiineista.

Puutarhapuolella olen kertonut rehellisesti epäonnistumisistani esim. mitä pitkäaikaisia ongelmia tuli, kun ostimme kuorma-autollisen lannoittamatonta multaa. Puutarhamatkailun puolella olen kirjoittanut pääosin vain puutarhoissa koetuista huippuhetkistä, koska harvoin julkisissa puutarhoissa sattuu epäonnistumisia lukuunottamatta yllättävää kaatosadetta, jonka vuoksi osa puutarhasta jää näkemättä tai puutarha ei olekaan auki sinä päivänä, kun yritän käydä siellä.

En tiedä, olenko vielä onnistunut keksimään juttua, joka tekisi blogistani ”oman näköisen”. Blogin ulkonäköä olen yrittänyt itse viilata parhaan kykyni mukaan, vaikka en ole ollut enää ”oikeissa” IT-alan töissä kehittäjänä yli 20 vuoteen. Ulkonäössä olisi varmasti vielä paljon parantamisen varaa. Ulkonäköä parannan itse silloin, kun huomaan jotain tarvetta muutoksiin.

Kirjoitan blogia harrastuspohjalla, joten kirjoitan blogijuttuja vain silloin, kun se tuntuu innostavalta. Koska olen täsmällisesti käyttäytyvä ihminen vapaa-ajallakin, niin minulle on tullut tapa kirjoittaa blogia sekä julkaista kuvia Facebookissa säännöllisesti.

Puutarhoihin liittyvät valokuvat ovat niin ihania ja innostavia, että kun alan etsimään blogijuttuun sopivia valokuvia, niin voin uppoutua valokuvien tutkimiseen tuntikausiksi ja muistella matkaa valokuvien kautta. Bloggauksessa valokuvat ovat suurin ilonaiheeni ja tekstin kirjoittaminen ikävin vaihe.

En yleensä suunnittele postausten sisältöä etukäteen, vaan valokuvat ratkaisevat, millainen postauksesta tulee. Teen välillä postauksia hetken mielijohteesta, kuten tämän postauksen, jos innostun jostain asiasta. Ongelmani on koko ajan, että en ehdi kirjoittaa puutarhamatkajuttuja samaan tahtiin kun matkustan. Tulevan puutarhamatkailukauden alkaminen lähestyy nopeasti, mutta en ole ehtinyt kirjoittaa kuin reilut puolet viime vuoden puutarhamatkakohteista. Toisaalta, koska bloggaaminen on minulle pelkkää harrastusta, niin voin hyvällä omallatunnolla ajatella, että bloggaan vain sen verran, mikä tuntuu hyvältä.

En ole koskaan pitänyt tarpeellisena, että matkailijan pitää näkyä matkakuvissa. Mikään ei ole niin rasittavaa, kuin katsoa jonkun tutun matkavalokuvia, jossa hän seisoa töröttää joka ikisen nähtävyyden vieressä. Matkavalokuvat eivät ole todistusaineistoa, missä matkailija on käynyt, vaan valokuvissa pitäisi näkyä paikallista elämää, ihmisiä, puutarhoja ja nähtävyyksiä. Tämän vuoksi en ole pitänyt tarpeellisena, että blogin valokuvissa näkyisi minun tai matkakumppanini naama, enkä usko että muutan ko. käytäntöä.

Inka korosti, että matkablogissa pitää kirjoittaa muustakin kuin matkustamisesta. Olen kirjoittanut lähes pelkästään omista puutarhoistani tai puutarhakohteista kotimaassa ja ulkomailla. Inkan hyvien perustelujen ansiosta aion jatkossa kirjoittaa muista sopivista aiheista silloin tällöin. Tämä postaus on heti esimerkki ”muista sopivista aiheista”.

Google Analyticsiin en ole tutustunut aikaisemmin lainkaan, mutta Inkan näyttämä bloginsa Google Analytics-tilasto näytti niin mielenkiintoiselta ja ihanan matemaattiselta, että siihen aion perehtyä tarkemmin. Inkan kokemuksen mukaan arvonnat ovat aina kaikkein suosituimpia. Toinen jatkuvasti suosittu juttutyyppi on matkavinkit ensimmäistä kertaa johonkin suurkaupunkiin matkustavalle.

Eilinen kirjoittajakoulutus on täyttänyt tehtävänsä jo nyt tämän postauksen myötä. En ole koskaan aikaisemmin kirjoittanut postausta, jossa tekstiä moninkertainen määrän verrattuna valokuviin. Olen kirjoittanut tätä postausta aamupäivän niin innostuneena, että unohdin lähteä kansalaisopiston kurssille. Koska myöhästyisin kurssilta,  niin jätän kurssin tänään kokonaan väliin ja kerään voimia huomista matkamessuilla käyntiä varten. Lähden messuille kanadalaisen vaihto-oppilaamme kanssa koko päiväksi tavoitteena näyttää Emmalle mahdollisimman laajasti Suomen ja Euroopan matkailutarjontaa.

Kun päätin pari vuotta sitten opiskella hieman valokuvausta, jotta osaisin ottaa parempia valokuvia digijärkkärilläni, niin huomasin valokuvauskurssit niin koukuttaviksi, että olen osallistunut 1,5 vuoden aikana jo kuudelle valokuvauskurssille. Kevätkaudelle olen varannut kolme uutta valokuvauskurssia (makro-, video- ja matkavalokuvaus) sekä Photoshop Elementsin kurssin. Eilinen kirjoittajakoulutus oli niin innostava ja koukuttava, että kurssi-into voi laajentua myös kirjoittajakursseihin…

Haluaisitko, että naamani täyttäisi suuren osan valokuvasta vai katsotko mieluummin Keukenhofin kauniita kukkia?

Haluaisin kuulla mielipiteitäsi Inkan kertomista vinkeistä ja miten soveltuvina koet ne puutarhamatkailu- ja puutarhabloggaukseen, esimerkiksi:

  • Pitääkö bloggaajan naama näkyä joka postauksen valokuvissa, jotta lukija voi samaistua bloggaajaan? Vai voiko hengenheimolaisuus löytyä yhteisen harrastuksen kautta?
  • Blogien aitous ja rehellisyys ovat mielenkiintoisia asioita. En ole törmännyt puutarhablogien puolella ilmiöön, että blogissa kaunisteltaisiin puutarhaan ja kirjoittajaan liittyviä asioita niin paljon, että lukija huomaa asian heti. Mitä mieltä olet ko.  asiasta ja oletko huomannut ilmiötä puutarhabloggareiden keskuudessa?
  • Blogin tilastojen avulla saa helposti selville, mitkä ovat blogin suosituimpia juttuja.  Kumpi on mielestäsi tärkeämpää, kirjoittaa bloggaajaa itseä kiinnostavista asioista vai keskittyä ainakin osittain kirjoittamaan aiheista, joiden tietää kiinnostavan lukijoita?

Olen aina erittäin tyytyväinen, jos saan palautetta blogistani ja sen jutuista. Positiivinen palaute lämmittää aina, mutta kehitysehdotukset ilahduttavat vielä enemmän 🙂

 

15 Comments

  1. Olipa tässä postauksessa hurjan paljon mielenkiintoista asiaa, joka varmaankin vaatii myös toisen lukemiskerran, jotta kaiken saa sulatettua.

    Päällimmäisinä kommentteina tulee mieleen mm. omakuvien julkaiseminen. Muoti- ja lifestyle-blogeissa omat ja muiden henkiökuvat saattavat olla hyvinkin olennaisia, mutta esimerkiksi puutarhablogissa on yhdentekevää, minkä näköinen hörhö siellä kukkien keskellä touhuaa. Enkä ole kovin innostunut matkailukuvia katsellessanikaan bongailemaan kuvaajaa vaan kyllä sitä ihan muita kuvia mieluummin katselee.

    Blogi on verkkoloki eli kotoisammin verkkopäiväkirja. Siihen kuuluukin henkilökohtaisen näkökulman painotus. Tietenkin jälleen kerran riippuu, millaista blogia kirjoittaa, mutta esimerkiksi puutarha- tai puutarhamatkailublogissa kyllä tykkään lukea kirjoittajan omista kokemuksista. Ilot, surut, epäonnistumiset, kaikenlaiset kohellukset, huumori ja monenlaiset tunnelataukset tuovat blogiin inhimmillistä otetta. Postaukset ovat kertomuksia ihmiseltä ihmiselle. Persoonallisuus jää mieleen ja houkuttelee lukemaan toistekin.

    Ainakin itselleni voisi olla vaikeaa keskittyä analysoimaan jatkuvasti lukijoiden toiveita ja kirjoittamaan sitten niiden pohjalta. Silloin saattaa helposti eksyä kaunisteluun ja tekemään jotain, joka ei enää olekaan kovin omaa. Joskus tulee oman blogin tilastoja katseltua, mutta mitään ohjenuoraa en niistä ole ottanut.

    Blogin painotukset tulevat pitkälti niistä toiveista ja tavoitteista, joita blogilleen asettaa. Minusta on hienoa, että blogeja on niin monenlaisia ja että jokaiselle löytyy paikkansa. Toiset tykkäävät blogeista, joissa on enemmän kuvia ja toiset taas suosivat tekstipitoisia blogeja. Sekin on kovin aihekohtaista. Yhteiskunnallinen blogi ei välttämättä paljon kuvia kaipaa, mutta kirjoitapa puutarhablogia ilman kukkien kuvia.

    Sujuvaa ja kieliopillista tekstiä on mukava lukea ja selkeässä blogissa on helppo navigoida. Käytännössä olen huomannut, että mitä useampaa blogia seuraa, sen vähemmän tekstiä kerrallaan jaksaa lukea ja sen vähemmän myös jaksaa kommentoida. Vaikka kuinka päättäisi palata johonkin mielenkiintoiseen tekstiin myöhemmin uudelleen, niin ei tule tehtyä, koska uusia juttuja tulee jatkuvasti. Aikaa menee yksinkertaisesti liian paljon, kun elämässä pitäisi ehtiä tehdä muutakin, kuin istua blogien äärellä. Niin mukavaa kuin se onkin.

    Tässä nämä päällimmäiset mietteet.

    Tykkää

    • Between, kiitos pitkästä ja perusteellisesti mietitystä kommentistasi!
      Omien kuvien julkaisemisesta tuli mieleen yhden Facebookin puutarharyhmän tapaaminen. Olisin tunnistanut kunkin viherpeukalon puutarhan, jos olisin nähnyt sen, mutta hyvin harvaa henkilöä tunnistin ennen esittäytymistä. Olisi ollut huomattavasti helpompi tunnistaa henkilö, jos hänellä olisi ollut valokuva omasta puutarhasta ”nimilappuna” 🙂
      Unohdin varsinaisessa tekstissä kertoa, että blogini tarkoituksena on vähentää valokuvakansioiden tekemisen tarvetta ja käyttää blogia valokuvien tallentamiseen. Kirjoitan pääosin niistä asioista ja julkaisen sellaisia valokuvia, joita haluan itse katsella, kun istun senioriasunnon kiikkustuolissa ja muistelen puutarhaharrastustani ja -matkojani.
      Tänään tajusin miten kätevä blogi on tiedon hakemiseen. Pohdin Facebookissa ystäväni kanssa, mistä missä muualla pitsiä nyplätään kuin Raumalla. Piti miettiä aika pitkään ennen kuin muistin, missä olen nähnyt upean pitsinäyttelyn. Jos olisin kirjoittanut siitä blogissa ja laittanut hakusanaksi pitsi, niin tieto Wienin taideteollisen museon pitsinäyttelystä olisi löytynyt heti. Aloin jo harkitsemaan, alkaisinko kirjoittamaan itselleni blogia muista asioista, joista haluan löytää tietoa myöhemmin helposti.
      Olen huomannut ihan saman asian, että lyhemmät tekstit alkavat tuntua sitä mukavemmilta mitä useampaa blogia yrittää seurata. Poikkeuksia toki on. Jotkut bloggaajat kirjoittavat niin koukuttavia juttuja, että pitkiä tekstejä lukee mielellään ja lopuksi miettii, että tässäkö kaikki oli.

      Tykkää

  2. Mielenkiintoinen tiivistelmä kurssin aiheista ja niiden herättämistä mietteistä. Minusta on kiva välillä lukea pidempääkin tekstiä, etenkin jos sisältö on asiapitoista.

    Bloggaajan ei mielestäni tarvitse näyttäytyä kuvissa koko ajan, jos kyseessä on puutarha- tai matkablogi. Moni puutarhabloggaaja tuntuukin kuvaavan itsensä sijasta kissojaan 🙂 Toisaalta olen huomannut, että blogit, jossa kirjoittaja esiintyy omilla kasvoillaan, jäävät keskimääräistä paremmin mieleen. Paras tapa erottautua on kuitenkin kirjoittaa omalla tavalla ja omista näkökulmista.

    Blogien aitous on jännä asia. En usko, että puutarhabloggaajat tietoisesti kaunistelisivat asiaa, mutta usein kuvissa ja postauksissa esiintyvät ne parhaat kuvakulmat ja runsaimmat kasvit. Sehän on luonnollista – niistä näkymistä nauttii itse kukin eniten. Siitä saattaa vaan tällaiselle aloittelevalle puutarhurille jäädä kuva, että toisilla onnistuu aina ihan kaikki ja itselläni ei mikään 🙂 On siis virkistävää lukea välillä myös virheistä tai opeista – ja on myös mahtavaa ihastella parhaita onnistumisia kasvien parissa. Kokonaisuudessaan puutarhablogit ovat mielestäni kuitenkin melko arkisia, ja niissä näkyvät myös elämän säröt pelkän glamourin sijaan.

    Blogin tilastojen seuraaminen on varmasti mielenkiintoista. Google Analyticsin käyttö on järkevää, jos lukijamäärät ovat kohtuullisen isot, uskoisin että silloin saa datasta eniten irti. Toisaalta useimmiten jo kommentit kertovat sen, mikä lukijoita eniten kiinnostaa.
    Kuvittelisin, että on lähes mahdotonta olla kokonaan miettimättä lukijoita blogia kirjoittaessa. Paljon riippuu siitäkin, kirjoittaako pelkästään omaksi iloksi vai haluaako tarjota jotain hyödyllistä tietoa muille. Mutta koska kaikkia ei voi koskaan miellyttää, on mielestäni parasta kirjoittaa siitä, mistä itse eniten innostuu.

    Toistamiseen täytyy todeta, että olipa mielenkiintoinen ”metabloggaus”.

    Tykkää

    • Piparminttu, kiitos kommentistasi!
      Hauskaa, kun kerroit, että moni puutarhabloggaaja julkaisee kuvia kissoistaan (tai koiristaan). Se on minusta tosi kivaa, koska olen eläinrakas. Kuvaan lintulaudalla aterioivia oravia aika usein ja julkaisen kuvia blogissa ja Facebookissa. Tänä aamun oravia kuvatessa, mietin että oravat ovat minulle kissojen korvikkeita, koska meillä ei ole kotieläimiä.
      Kauneimpien kukkakuvien julkaiseminen kuuluu asiaan enkä pidä sitä millään lailla kaunisteluna. Kysymykseni itse asiassa sopii huonosti puutarhablogeihin tarkemmin ajateltuna. Seuraan satunnaisesti myös muita kuin puutarhablogeja. Olen joskus miettinyt, että viettävätköhän esim. lifestylebloggaajat oikeasti niin hohdokasta elämää kuin blogeissaan antavat ymmärtää.
      Olen varsinainen tilastoihminen, koska teen kotona vapaa-ajallakin kaikesta mahdollisesta Excel-taulukkoja ja -tilastoja. Tuskinpa käyttäisin blogin tilastoja hyväkseni, mutta niitä olisi mukava katsella.

      Tykkää

      • Hauska lukea viimeistä kappaletta – samaistun siihen jonkun verran 🙂 Minäkin pyöritän työn puolesta päivittäin exceleitä ja lukuja. Vapaa-aikana olen näpytellyt exceliin muun muassa kasviluetteloni 🙂

        Liked by 1 henkilö

  3. Mielenkiintoista pohdintaa. Minusta sinun blogillasi on hyvin selkeä oma tyyli, joka toimii.

    Olen samaa mieltä yllä olevien kommentoijien kanssa siitä, että ei puutarhablogiin välttämättä kaipaa bloggaajan kasvokuvia. Niitä kukkia ja kasvejahan me katselemme. Minusta bloggaajan kasvoja (saati niitä varpaita) ei tosin tarvita ruoka- eikä matkablogeihinkaan, mutta se nyt on vaan oma mielipiteeni.

    Puutarhablogeissa silotellaan minusta huomattavasti vähemmän kuin monissa muissa. Ruokablogitkin ovat osin muuttuneet sellaisiksi stylistiblogeiksi, mikä on minusta harmi, enkä toivo puutarhablogeihin samaa suuntausta. Minusta blogeihin kuuluu sellainen kotikutoisuus, tietty päiväkirjamäisyys… vaikka blogejakin on vaikka millaisia, ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa ja tyyliä. Joskus asiatekstit ovat hyvinkin paikallaan, niitä on kiva lukea silloin kun etsii tietoa.

    Googlen Analyticsiä en käytä, sillä en halua antaa tuolle internetvakoojajätille yhtään enempää tietoa kuin mitä se muuten poimii. Onneksi WP:llä on muitakin tilastojenkerääjiä. Niitä tietoja on ihan mielenkiintoista joskus tutkia ja niistä voi saada ideoita jutuille, mutta liikaa niitä ei kannata jäädä seuraamaan. Suosituimmat tekstit ovat usein yllätys kirjoittajallekin.

    Tykkää

    • Kiitos Barbajovis!
      On ollut mukava kuulla niin sinulta kuin muiltakin kommentoijilta, että katsotte mieluummin kuvia puutarhoista kuin minusta 🙂
      Puutarhabloggareista aika harva taitaa kirjoittaa blogia rahan ansaitsemistarkoituksessa. Kun kirjoittaa blogia harrastuspohjalta, niin kotikutoisuus ja rosoisuus säilyvät paremmin.
      Katson minäkin joskus WP:n tilastoja, mutta ne eivät ole ohjanneet aiheiden valintaa. Olen tehnyt myös saman huomion, että suositut postaukset ovat usein aivan muuta kuin itse olettaisi.

      Tykkää

  4. Oli taas täyttä asiaa koko postaus. Piti lukia oikee usiempahan kertahan. Mulle tekis terää tuallaaset kiriootuskurssit. Koulus, ainevihooski oli enemmä opettajan punakynää, ku meikälääsen tuattamaa tekstiä. Siksi en eres yritäkkää kirioottaa kiriakiältä. Se voi karsia lukijoota, mutta se pitää vaa kestää…..Sun postauksista on saanukki sellaasen tuntuman, että oot erittäin tarkka ja järiestelmälline. Tekstit on johoronmukaasia, asiapitoosia ja sujuvasti kiriootettuja. Kuvakki on erittäin hyviä ja niitä on ilo kattella. Eli jatkat plokiski sitä jämttiyttä, mihinkä oot tyäelämäs tottunu. Hyvä nii, koska silloon son luantaasta, eikä siitä tuu liian vaikiaa.

    Puutarhaplokiis, ei puutarhurin pärstän tartte olla pääosis. Voi se kuitenki johonaki vilahtaa, ei joka kuvas, eikä eres joka postaukseskaa. Jos plokkaajan kuvaa ei oo etusivulla, nii kyllä plokia lukies, muarostaa aina jonkullaasen miälikuvan kirioottajasta. mä ainakin.

    Kyllä sitä vaistomaasesti tuloo kuvattua ja esiteltyä niitä onnistunehimpia kohtia, useemmite. Onko se sitte sitä siloottelua? Jokaasella on niitä epäonnistunehiaki projektia ja miälestäni niitäki tuarahan esille, ainaki johonaki sivulausees.

    Onko sellaasia plokkaajia, jokka ei koskaa ajattelisi lukijoota. Tuskin. Hyvin harva jaksaas kirioottaa vaa ittellensä, jos huamaas, ettei ketää muita kiinnosta. Kiriootukset pitääs olla kuitenki ittelle tärkeestä aiheesta…. Mitää syvällisempiä analyysiä en ittelleni ainakaa kaipaa. Vois mennä liia totiseksi koko touhu.

    Miälestäni Inkan ohojeet on sovellettavis kaikellaasihin plokiihin…. Maharottoman hyvä postaus, joka laittoo miättimähän.

    Tykkää

    • Kiitos positiivisesta palautteesta!
      Minulla oli toisenlaiset ongelmat ainekirjoituksessa: kirjoitin aina niin lyhyitä aineita, ettei niihin sopinut edes virheitä.
      Eteläpohjanmaan murteesi on blogisi rikkaus ja erinomainen tapa erottua muista bloggaajista. Et tarvitse blogisi tunnistamiseen omaa valokuvaasi, ellet halua laittaa kuvaasi näkyviin, vaan blogisi tunnistaa ilmeikkäästä murteesta.
      Jos osaisin kotiseutuni murretta yhtä hyvin kuin sinä, niin kirjoittaisin ehdottomasti murteella. Kun siivosin pari viikkoa sitten kirjahyllyä, niin löysin ilokseni muurreoppaan, jonka olen joskus saanut lahjaksi. Aion lukea joskus kirjan uudelleen läpi ja yrittää palauttaa vanhempien sukulaisten käyttämät murresanat mieleen.
      Vastasin äsken Piparmintun palautteeseen, ettei kauneimpien kukka- ja puutarhakuvien julkaiseminen ei ole kaunistelemista ja että kaunistelua tapahtuu enemmän muun tyyppisessä bloggaamisessa.
      Eräässä puutarharyhmässä olemme ottaneet yhteiseksi motoksi, että ”puutarhailoa ilman yhdistystoiminnan velvoitteita”. Samaa periaatetta noudatan bloggauksessakin, eli ilo ja mukavat asiat ensi sijalla.

      Tykkää

  5. Palaan tähän mielenkiintoiseen postaukseesi ja sen linkkeihin varmaan vielä usein. Olen löytänyt blogisi vasta muutama kuukausi sitten, ja mielestäni se on aarreaitta kaikille puutarha-alasta kiinnostuneille. Onhan meidänkin kotoinen puutarhakulttuurimme peräisin eurooppalaisista historiallisista puutarhasuuntauksista, vaikkakin monen mutkan kautta. Olen nauttinut sujuvasta kirjoittamisestasi, enkä ole tullut kaivanneeksi tyylisi muutoksia. Mielenkiinnolla luin IT-alan taustastasi, sillä toimin itse IT-alalla teknisenä dokumentoijana parikymmentä vuotta ennen sukellustani puutarha-alalle. Puutarhakirjoittaminen on kuitenkin minullekin uutta, ja haen vielä omaa ääntäni tällä saralla.

    Minulle samastumiskohteeksi riittää yhteinen kiinnostuksen kohde, joten puutarhakuvat ovat mielestäni antoisia ilman, että bloggaaja esiintyy niissä. Tämä toimii parhaiten erityisesti matkakuvissa. Jos taas aiheena on työskentely omassa puutarhassa, silloin toiminnan kuvaaminen voi tuoda lisää mielenkiintoa kuviin. Omassa blogissani taitaa toistaiseksi näkyä vain yhdet saapasjalat kasvimaalla, ja nekin mieheni!

    Bloggaajan oma, henkilökohtainen näkökulma puutarhanhoitoon ja niin onnistumisista kuin epäonnistumisistakin kertominen on tärkeää. Meidän ilmastossamme puutarhuri kokee usein myös vastoinkäymisiä, ja niistä kertominen on varmaankin useimmille harrastajille luontevaa. Löysin kesällä kanadalaisen puutarhabloggaajan Gayla Trailin blogin ’You Grow Girl’, ja olen lukenut siitä pitäen hänen tekstejään suorastaan hurmioituneena.

    Intohimoisesti ja antaumuksella voi kirjoittaa vain sellaisista aiheista, jotka itseä todella kiinnostavat. Mutta jos on kokemusta ja sanottavaa aiheista, joista tietää yleisön olevan kiinnostunut, kannattaa sellaisista toki kirjoittaa. Bloggaaminen on minusta luonteeltaan kuitenkin yleisölle kirjoittamista, ihan siinä missä lehtikirjoittaminenkin. Vaikka kirjoitan omasta puutarhaelämästäni, minulla on aina kirjoittaessani mahdollinen lukija mielessäni. Tämä on varmaankin perua entisestä työstäni, jossa tekstin vastaanottajan tarpeet olivat ensisijaisia. Google Analytics ei toimi minun WordPress-alustallani, mutta WP:llä on myös oma tilastointi, josta voin seurata lukijamääriä. Postausten ajoitusta tai aiheita en ole kuitenkaan toistaiseksi valinnut statistiikkaa silmälläpitäen, vaan ihan omien aikataulujen ja kiinnostuksen kohteiden mukaan!

    Olet kyllä todella ahkera kouluttautuja, hatunnosto sinulle siitä ja kiitos blogistasi!

    Tykkää

    • Terrafiore, kiitos ihanan positiivisesta palauttesta!
      On mukavaa löytää puutarhaharrastajien joukosta saman alan ihminen! Teknisenä dokumentoijana olet aina joutunut ottamaan lukijat huomioon ja kirjoittamaan tekstiä, jota on mahdollisimman helppo ymmärtää ja omaksua, joten se varmasti vaikuttaa kirjoittamistapaasi. Oli aika hauska pohtia, miten erilaisia tavoitteita kirjottamisella on meidän alalla.
      Minäkin harkitsin joskus puoli vakavissani ammatin vaihtamista puutarha-alaan, kun olin kyllästynyt jatkuviin työmatkoihin, mutta totesin puutarhanhoidon mielekkäämmäksi pelkkänä harrastuksena.
      Kiitos tiedosta, ettei Google Analytics toimi WordPress-alustalla. En ole koskaan tutkinut GA:ta, joten asia on jäänyt huomaamatta.
      Olen ollut perusteellinen ja innokas opiskelija lapsesta saakka. Kun aloitin vihannesten viljelyn 4H-kerhossa alle kymmenen vuotiaana, niin luin isäni maatalousopiston oppikirjan vihannesten viljelystä ja vaadin, että minun pienen porkkanaviljelmän mullalle pitäisi tehdä maaperätutkimus… Sitä ei koskaan tehty, mutta porkkanat kasvoivat siitä huolimatta.

      Tykkää

  6. Tarkennus WordPressin Google Analytics -tukeen: se toimii kyllä WP Business Plan -tasolla, mutta minulla on toistaiseksi vain WP Premium. Nämähän ovat maksullisia ja tuo Business-taso on tietysti kallein, joten en ole sitä hankkinut.

    Oho, oivalsit siis alusta pitäen puutarhaviljelyn tärkeimmän asian eli kasvualustan laadun merkityksen!

    Tykkää

    • Kiitos tarkennuksesta! Ostin WordPressin lisämaksullisen teeman, mutta en ole nähnyt mitään tarvetta hankkia edes Premium-tasoa.
      Olisi mielenkiintoista tietää, mitä ja kuinka paljon Premium-tason ominaisuuksia käytät ja oletko kokenut lisäpiirteet hyödylliseksi ja lisähinnan arvoiseksi?
      Muistelen, että halusin 4H-kerholaisena maaperätutkimuksen vain siksi, että oppikirjassa neuvottiin tekemään niin ja se kuulosti hienolta. Mullan laadun merkityksen oivalsin oikeasti vasta kaksi vuotta sitten, kun ostimme vahingossa lannoittamatonta multaa, jossa rikkaruohotkaan eivät kasvaneet.

      Tykkää

  7. Käyttämäni WP-teema on ilmainen, mutta Premiumilla pääsin muokkaamaan mm. fonttikokoja sivun eri elementeissä. Tämä tehdään CSS-editorilla, ja se ei kuulu WP:n ilmaisteemoihin. Aluksi pyysin CSS:n muokkaamiseen apua WP-tuesta, joka toimi kuin rasvattu, mutta sen jälkeen kun sain blogin näyttämään haluamaltani en ole paljon tarvinnut editoria. Tosin ajan kanssa havaitsin, että valitsemassani teemassa on kaikennäköistä toivomisen varaa, jota ei voi muuttaa (esim. kommentointi on hankalaa ja sivupalkki on kehno), joten voi olla että vaihdan teemaa jossain vaiheessa. Jos teeman valinta osuu heti nappiin, pärjää ihan hyvin ilmaisteemalla ja ilman CSS- editointia 🙂

    Tykkää

    • Käyttämässäni teemassa on muutama rasittava piirre, jota ei voi muuttaa ilmaisversiossa. Pitääpä joskus tutkia, pystyisikö niitä muuttamaan hankkimalla Premium version ja käyttämällä CSS-editorin ominaisuuksia…
      Vaihdoin teeman parin kuukauden bloggaamisen jälkeen. Vaikka postauksia oli vain muutama, niin teeman muutos oli aika työläs. Koska teeman perusrakenne muuttui aikakausilehtimäiseksi, niin jouduin tarkistamaan monet ulkonäköön liittyvät asiat ja myös osittain korjaamaan niitä manuaalisesti.

      Tykkää

Kommentointi on suljettu.